Oma kirja

Kirjaprojektissamme on huomenna ensimmäinen rajapyykki; tekstien tulee olla huomiseen mennessä valmiita. Tekstejä on kirjoiteltu, kommentoitu ja muokattu useaan otteeseen koulussa ja kotona. Innokkaita kirjailijoita on ollut useampia ja lasten mielikuvituksen lentoa on ollut mukava lukea. Eräskin lapsi hihkaisi, että tämä projekti on mukavaa hommaa. Ja se näkyy lopputuloksessa.

Tämä ja ensi viikko on varattu kansikuvan ja kuvituksen tekemiseen. Ennen joulua kirjat on vielä tarkoitus viimeistellä ja saattaa lopulliseen kirjan muotoon. Jos aika riittää eikä ihmeitä satu, järjestämme vielä yhteisen kirjojen julkistustilaisuuden, johon toivottavasti saamme myös vieraita.

Tämän projektin aikana on huomannut sen, että vaikka kuinka itse aikatauluttaa, täytyy aikataulussa olla jouston varaa. Osa oppilaista kun tarvitsee kirjoittamiseensa enemmän aikaa kuin toiset. Onneksi luokallamme on käynnissä muitakin pidempiä projekteja joiden pariin oppilaita pystyi ohjaamaan, jos oma teksti oli jo valmis. Toinen projektin sujumista edistänyt asia oli varmasti kirjan luomista tukenut kirjan suunnittelurunko. Näin heikotkin oppilaat tiesivät, mitä kirjoittaa ja kuinka laajasti.

Mukavaa on projektin parissa ollut tähän asti, vaikka kaikenlaista arjen sähläystä on projektipäiviinkin mahtunut :)

Yhteisöä ja ympäristöä tutkimassa

Oma minä ja paikka yhteisössä - MOKin teemaksi valikoitui yllin sisältöjen pohjalta ajatus yhteisöstä ja ympäröivästä maailmasta sekä oman paikan hahmottamisessa niissä. Aikatauluna pidettiin kurssin ohjeistuksen aikataulua eli oppilaat touhusivat projektin puitteissa marraskuun alkupuolelta. Viikon ajan käytettiin aikaa siihen, että tutustuttiin esimerkiksi yhteisön käsitteeseen ja pohdittiin ensin omia ajatuksia vieraaltakin tuntuviin termeihin. Ensimmäisen viikon aikana myös pohdittiin ryhmissä kysymyksiä, jotka sitten kokosimme ja ryhmittelimme teemoittain ennen lähettämistä toiselle koululle. Opettajat olivat yhdessä pohtineet ryhmittelyn teemoitusta, mutta ainakin Ylivieskassa oppilaat saivat hyvin vapaasti keksiä juuri sellaisia kysymyksiä kuin halusivat. Oppilaat toimivat hyvin arvotuissa ryhmissä ja vaihtelivat omasta aloitteestaan näppärästi kirjurinkin roolia.

Toisen viikon aikana kävimme toisen koulun meille lähettämien kysymysten kimppuun. Kävimme kysymykset ensin yhdessä läpi ja sen jälkeen pohdimme koko ryhmänä sitä, millä tavoin mihinkin kysymykseen kannattaisi vastata. Oppilaat innostuivat esittelemään koulusta oman lempipaikkansa (vaikka sitä ei varsinaisesti kysyttykään...) ja halusivat, että kysymykseen miltä te näytätte vastataan ottamalla kuvat niissä valituissa paikoissa. Koulumme on pieni kyläkoulu metsikön laidalla ja kuinka ollakaan, kolmestatoista oppilaasta yksitoista halusi ottaa oman kuvansa koulun lähettyvillä olevalla laavulla. Laavuretket ovatkin kyllä varmasti jokaisen suosikkikoulupäiviä :)

Omakuvat siis otettiin kameralla, joten koulu kuva ja piha-alueen kartta päädyttiin tekemään piirtämällä.

Hauskinta laavuretken lisäksi kuulemma oli Powerpoint-ohjelman käytön opettelu sekä se, kun sai kirjoittaa koneella. Oppilaat siis itse kirjoittivat tekstinkäsittelyohjelmalla loput vastaukset toisten lähettämiin kysymyksiin. Opettajan ajatus etukäteen oli tehdä oppilaiden kanssa yhdessä jonkinlainen videokooste kuvista ja teksteistä sekä irrallisena läheteystä videosta. Kovin vajavaisen kone- ja ohjelmakannan sekä niihin vähiinkin liittyneiden ongelmien vuoksi päädyttiin kuitenkin näihin em. muotoihin. Jääpä jotain uutta seuraavaankin kertaan!

Viimeisellä, tällä kuluvalla viikolla saimme toisen koulun vastaukset kysymyksiin ja videota on katseltu parikin kertaa. Oppilaiden kommentteja videosta ja koko MOKista kirjoittelemme vielä viikon loppupuolella tänne blogiin, jotta päästään kokeilemaan vielä yhdenlainen "yhteydenpitomuoto". Viimeisellä viikolla olemme myös opetelleet arvioimaan omaa työskentelyä sekä myös omaa ja kaverin toimintaa ryhmätöissä. Yllättävän hyvin oppilaat osasivat tunnistaa niin hyvät kuin kehitettävätkin osaset omassa työskentelyssään. Toisen arviointi tuntui kuitenkin vielä paljon vaikeammalta - kaverista oli vaikea keksiä mitään "huonoa", siitä vähemmän hyvästä kaverista taas osalla muuta hyvää kuin "ihan hyvä". Mutta onneksi tätäkin taitoa meillä on aikaa vielä treenata!

Jos jotain extrahyvää kokemusta projektista haluan mainita, niin ehdottomasti sen täytyy olla muidenkin opettajien innostuminen monialaisista kokonaisuuksista. Tässä parisen viikkoa sitten kunnassamme oli vesopäivä, jonka aikana saimme pohdiskella jo tulevaa eli suunnitella monialaista toimintaa hieman vaikkapa ensi vuodeksi. Takataskussa onkin nyt monta hyvää ja toteuttamiskelpoista ideaa koko koulun yhteisiksi projekteiksi! Mikäs sen parempaa, kuin yhteinen innostus :)

kotiTALOUStiedon edistymistä

Tähän mennessä oppilaat ovat valinnaisen kotitalouden kurssilla valinneet eineksen ja toteutettavan ruuan sekä punninneet käytettävät raaka-aineet ja ruuan kokonaismäärän. Oppilaat ovat myös tehneet vertailun itsetehdyn kalakeiton ja kaupan eineskeiton välillä. Tästä Päivi voinee kertoa tarkemmin.

Kotitaloudessa tehdyn ruokasuunnitelman perusteella kävimme yhteiskuntaopin tunnilla oppilaiden kanssa lähikaupassa kuvaamassa eri ainesten kilohinnat. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka tytöt hallitsivat kaupan hyllyjen sisällöt, kun taas pojille tuotti vaikeuksia löytää eri tarvikkeita kaupasta. Kuvausvälineinä toimivat koulun tabletit ja oppilaiden omat puhelimet. Kuvausreissun jälkeen oppilaat siirsivät kuvat One Note Onlineen, mikä tuotti kovasti vaikeuksia. Tableteilta kuvien siirto sähköiseen ympäristöön ei mennyt kuin Strömsössä, kun kuvat eivät latautuneetkaan One Noteen, vaan ne piti siirtää ensin mikrokortille ja sieltä adapterin kautta tietokoneelle. Omaa puhelintaan käyttäneet onnistuivat paremmin kuvien siirrossa. Näiden kuvien perusteella on laskettu kilohintaa ruualle. Jälleen kerran sain huomata, kuinka vaikeaa on matematiikan soveltaminen käytäntöön. Vain yksi oppilas on tähän mennessä hoksannut ilman apua, miten lasketaan hinta 300 grammalle perunaa, kun kilohinta on 0.99€/kg. Jälleen kerran tulee väkisinkin mieleen, mitä järkeä on laskea hullua tahtia matikankirjaa läpi, kun mitään siitä ei omaksuta.

Yhteiskuntaopin tunnilla oppilaat ovat selvittäneet  myös opiskelijan tuloja. Olemme valinneet kohteeksi 18-vuotta täyttäneen eli korkeakouluopiskelijan, joka saa varmemmin Kelan tuet kuin alle täysi-ikäinen, jonka tukiin vaikuttavat vanhempien tulot. Olemme aiemmin syksyllä käyneet läpi opintotukiasiat, joten tämä on kertausta, mutta hyvää sellaista: aika moni näyttää unohtaneen asian, vaikka aikaisemminkin oppilaat saivat itse selvittää tukia. Onneksi opo tulee käymään asian läpi kolmannen kerran keväällä. Opintotuen lisäksi määrittelyssä ovat olleet välttämättömättömät menot kuten ruoka, vuokra ja puhelin nettiliittymällä. Pojat ovat laskeneet kovia summia autolle ja bensalle, kun tytöt taas ovat ostelleet julkisen liikenteen lippuja. Tuloksia ei ole vielä saatu rahan riittävyydestä eikä siitä, kumpi ruoka on halvempaa.

Projektin ohella on käyty oppikirjan asioita oman talouden hallinnasta, tulonlähteistä, perheen välttämättömistä menoista ja säästökohteista sekä maksuhäiriömerkinnän syntymisestä. Vielä on jäljellä paljon eikä helpoin osuus siitä tule olemaan oppilaiden itsearviointi omasta työstä, ryhmätyöskentelystä ja oppimiskokonaisuudesta. 

Tapoja etsimässä

Tapakasvatusta tarvitaan aina, eikä eri kulttuurien tunteminenkaan näinä päivinä ole pahasta. Näillä ajatuksilla lähdimme pohtimaan kolmen luokan ja neljän opettajan yhteistä tapakasvatus-teemaa. Kolmeosainen projektimme sai nimeksi Welcome to Behaviour Airlines. Sen kohderyhmänä oli kaksi neljättä luokkaa ja valmistava luokka. Lisäksi S2-opettaja toimi projektissa aktiivisena aikuisena. Opettajat työskentelivät tiiviisti koko projektin yhteydessä ja on kovin vaikea eritellä, mikä työnjako oli. S2-opettajan vastuulla oli yhteydenpito haastateltaviin, ja minä hoidin aikataulutuksen. Kaikki muu tehtiin yhdessä ideoinnista toteutuksen kautta arviointiin. Jakson tavoitteena oli lisätä eri maiden tapojen ja kulttuurien tietämystä, lisätä ymmärrystä arjen tapojen merkityksestä toisten huomioimisessa, lisätä oppilaiden yhteistyötaitoja sekä kannustaa luoviin ratkaisuihin toteutuksissa.

Projektimme käynnistyi lokakuun lopussa, jolloin mietimme yhdessä, mitä tavat ovat. Sen pohjalta teimme haastattelukysymyksiä tuleville vierailijoille. Vierailijat olivat koulumme maahanmuuttajaoppilaiden perheenjäseniä. Tutuiksi tulivat Somalian, Venäjän, Englannin ja Venäjän tavat. Lisäksi oppilaat pääsivät tutustumaan vanhan ajan koulutapoihin kahden veteraaniopettajan kertoillessa värikkäästi omista kouluajoistaan.

Vierailujen jälkeen oppilaat jaettiin ryhmiin. Jokainen ryhmä otti yhden maan tapojen opettelun tavoitteeksi. Ryhmän tehtävä oli sen jälkeen keksiä jokin toiminnallinen tehtävä, jolla esittelevät opitut asiat. Pisteellä vierailevat oppilaat olivat turisteja ja pisteen oppilaat olivat lentokenttävirkailijoita. Kun tehtävä oli suoritettu onnistuneesti, virkailija antoi uuden matkalipun turistiryhmälle. Pisteillä oli tietokilpailuja, lautapelejä, näytelmiä, kuva-arvoituksia ja julisteita.

Otimme paljon kuvia työskentelystä ja haastateltavista. Lentokenttätyöskentelyn jälkeen pidimme väliarviointikerran. Silloin katselimme kuvia ja muistelimme projektia. Arviointitilaisuus antoi meille opettajille paljon informaatiota, mutta uskon oppilaidenkin hyötyneen siitä. Moni oppilas kertoi, että omaa pistettä oli kiva suunnitella ja toteuttaa, mutta vierailu toisen pisteellä saattoi olla pitkästyttävää. Lautapelipiste oli kaikista mieluisin turisteille, joten luultavimmin seuraavalla kerralla tämä tuotos saattaa olla suosituin.

Arvioinnissa nousi esiin se, että kaikki vierailijat nostivat arjen kohteliaat käytöstavat esiin. Jokainen vieras vastasi ”Mitä haluaisit tuoda omasta kotimaastasi Suomeen?”-kysymykseen: Lisää kohteliaisuutta.  Niinpä mietimmekin, mitkä asiat pitäisi nostaa meidän koulussamme arjen huomaavaisuuksiin, jotta huomioisimme toisemme paremmin. Listan asiat teimme Canva-sovelluksella julisteiksi, jotka pikku hiljaa ilmestyvät koulumme seinille.

Yhteisöä tutkimassa

Aloitimme projektimme viime viikolla tutustumalla yhteisön käsitteeseen eri tavoin. Keskustelimme ja piirsimme sekä omiin erilaisiin yhteisöihin että Aapisen yhteisöihin liittyen. Lapset havainnoivat kävelyretkellä koulun ympäristöä. Kiinnitimme huomiota luontoon, erilaisiin rakennuksiin, liikenteeseen ja yhteisiin harrastus- ja toimintapaikkoihin. Pohdimme oman yhteisömme toimintaa. Miksi ja miten me olemme myös yhteisö?

Lapsista oli jännittävää, etteivät he tiedä lainkaan ketkä kanssamme tekevät yhteistyötä. Millainen koulu meidän kanssamme on pohtimassa samoja asioita?  Kysymysten tekeminen pienissä ryhmissä toiseen kouluun olikin yllättävän helppoa. Lapset luokittelivat oivallisesti kysymykset opettajan tuella yhteisön ympäristöön, jäseniin ja toimintaan liittyviksi.

Tällä viikolla saimme paljon kysymyksiä vastattavaksi. Kysymyspaljouden käsittely oli aluksi haastavaa. Päädyin jakamaan kysymykset pienissä osissa ryhmille. Ryhmät pohtivat kysymysten vastauksia sekä tapaa, jolla vastaus kerrotaan. Olemme tällä viikolla toteuttaneet näitä vastauksia eli kuvanneet ja videoineet, etsineet tietoa netistä, haastatelleet rehtoria ja piirtäneet. Opettajana olen luvannut viikonloppuna koostaa kaikki erinäköiset vastaukset yhteisömme "esittelyelokuvaksi”.

Sukellettiin

Suunnitelmien toteutusvaihe on käynnissä. Tuo oma juttu on laaja ja tiesin jo ennalta, että sitä ei ehdi toteuttaa kokonaan tässä koulutuksessa annetuissa aikarajoissa. Mutta tuskinpa se haittaa.

Joitakin asioita on jo tehty ja yhden hassun huomion tein taas kerran. Tämä on varmasti tuttua meille kaikille. Aloitusvaiheessa pyysin oppilaita miettimään, että mitä kaikkea veteen liittyvää heille tulee mieleen - miten vesi liittyy omaan arkeen, missä ovat tarvinneet vettä, mistä sitä löytyy ja niin edelleen. Ajatukset koottiin ajatuskartaksi, mutta tällä kertaa en antanut taulua ja tussia tai isoa paperia. Oppilaat saivat koota ajatuskarttansa buil-a-wall -työkalulla. Uusi keino tai tapa oli selvästi innostava! Vaihtelu siis virkistää, vaikka työskentelytapa oli entuudestaan tuttu.

Mikä minusta tulee isona?

Tällä viikolla aukesikin sitten innostavat ikkunat ilmiön 'rap' myötä. Nyt ovat oppilaat liekeissä keksimässä sanoitusta sun muuta Mikä minusta tulee isona räppiin. Tiedonhakua netistä, youtubesta, koulumme räppäreiden esityksiä ja haastattamista, koululta löytyneiden teknisten asiantuntijoiden haastattamista. Tällaistahan sen oppimisen tuleekin olla! Itse en hallitse tästä osiosta mitään, mutta auttajat etsittiin ja kaikki lupautuivat avuksemme. Yhteistyökuviot poikivat taas uusia inspiksiä ja projektisuunnitelmia. Tämä osuus on jo nyt poikinut eniten innostavia näkökulmia, kun yksi ryhmä perehtyy musiikkiin, toinen tanssiin, kolmas moveihi ja neljäs tekniikkaan. Saattaa olla, että tämä liekki roihuaa vielä Luotsi-projektin jälkeenkin...

Haastattelujen tekeminen koulun työntekijöille tuntuu nyt jokseenkin vaisulta tehtävältä. Mutta teemme senkin, että aremmatkin oppilaat saavat harjoitusta haastatteluun ja raportointiin. Ja jäähän koululle muistoksi koulun aikuisten esittelyt muidenkin tutkittaviksi.

Se osuus suunnitelmastamme, jota eniten jännitin (kun en osannut yhtään) osoittautuikin mehevimmäksi ja oppilaat mukaansa tempaavaksi.