Laaja-alainen osaaminen

Maailma muuttuu Leaseni.

 Se muutos on niin vauhdikas, että välillä tuntuu, että koulumaailmassa huristeltellaan moottoritiellä kahta kaistaa yhtäaikaa ylinopeudella. Koulupäivän arki on repivän hektistä laukkaa tilanteesta toiseen. Päivän päätteeksi on vain sumuinen pää ja laaja-alainen kaaos. Kunpa riittäisikin oppilaiden kanssa eheästä oppimisesta iloitseminen, josta tulee hyvä mieli. Mutta ei se riitä! Haastetta sinne ja tänne yhteistyö- ja tegnologiarintamalla riittää enemmän kuin järkevä työaikakatto antaa myöten. Mentävä on, kun kehitys sitä vaatii.

Asia, joka pitää järjen kirkkaana, on oppimis- ja ajattelutaitojen nivominen kaikkeen oppimiseen. Koulussamme on ihan lukujärjestyksessä yksi viikkotunti oppimistaitoa. Siitä olen kiitollinen, että myös uudessa opsissa asia on nostettu arvoiselleen paikalle.

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien puolesta hehkutan myös. Toivon sillä saavutettavan lapsille oppimisen eheyttä ja levollisuutta sekä määrän sijasta laadukasta tiedon jäsennyksen syvyyttä. Yhdessä suunnitellen ja tehden kunkin kiinnostusten mukaan löytyy oppimisen ilo ja motivaatio. Pakkopuurtamisesta ei paljon jää pääomaksi.

Uusi tegnologia antaa uusia mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia niin suunnitteluun, toteutukseen, esittämiseen kuin arviointiinkin.  Lapsi oppii projektin sisällä uusia sovelluksia ja mielenkiinto tekemiseen säilyy. Myös opinnoissa eteneminen omassa tahdissa sujuu luontevasti. Eriyttäminen on itsessään työtavan sisällä.

Yhdessä tekeminen on antoisampaa kuin yksin puurtaminen. Yhteisölliset ja toiminnalliset työtavat ohjaavat luonnostaan vuorovaikutukseen.

Olen puhunut. Ugh!

Ihana, jännittävä muutos

Ensinnäkin täytyy sanoa, että olen rakastunut tulevaan opetussuunnitelmaan! Vihdoinkin meille on tulossa normi, jonka keskiössä on opetuksen sijaan OPPIMINEN. Aikaisemmissakin opetussuunnitelmissa puhuttiin oppilaiden osallistamisesta ja aktiivisesta roolista, mutta luulenpa, että nyt vihdoin Suomen kouluissa edetään kyseisissä teemoissa suurin harppauksin.

Uuden opetussuunnitelman myötä opettajat kysyvät MIKSI, MITEN ja MITÄ. Ennen puhuttiin piilo-opetussuunnitelmasta. Nyt siitäkin tehdään näkyvä. Kaiken päämääränä on eheyttää opetusta. Tavoitteena on laajan yleissivistyksen omaava oppilas, joka saa aineksia maailmankuvan rakentamiseksi.  

Kaksikymmentä vuotta takana opettajuutta. Silti uusi OPS haastaa oppimaan uutta voidakseni kiinnittää tietoisemmin huomiota siihen, mitä taitoja oppilaat tavoittelevat. Oman kaupunkini OPS-ryhmässä päädyimme liittämään taitoihin iskulauseet, joiden ympärille mietittiin tärkeitä tukisanoja. Toivottavasti "kennomme" saavat kaupunkimme opettajat mietteliäiksi! Esimerkkinä L5 

Hajatelmia webinaarista

Minä en taida ehtiä koskaan osallistumaan varsinaiseen webinaariin, joten katselen tallenteen myöhemmin ja kirjoittelen siitä ajatuksen tai useamman. On se vaan ihmeellistä nykyisin, mihin kaikkeen ehtii osallistumaan - mikä kaikki on mahdollista - vaikka ei oltaisi samalla puolella maapalloa. Sitä mietin webinaaria katsoessanikin: mahdollisuuksia on valtavan paljon ja se sitten on hyvä juttu. Seurauksena on tietysti se, että opena minun täytyisi osata aika paljon uutta joka vuosi - vai kuukausi? - ja siis itse opiskeltava koko ajan lisää. Eikä pelkästään digitalisaatioon liittyviä asioita. Se kuva opettajalta vaadittavista taidoista oli niiiiin selkeä. On oltava sekä tekninen, pedagoginen että sisällöllinen osaaminen. On siis kehitettävä itseään koko ajan aika monella osa-alueella. Hm, siitä seuraa tietysti se, että on uskallettava rajata, koska eihän kenenkään aika riitä kaikkeen mahdolliseen yhdellä kertaa. Viime keväänä olin itse suorastaan lapsellisen ylpeä, kun otin käyttöön kaksi uudenlaista sisällön rikastuttamisen keinoa yhden kevään aikana (thinglinkin ja build-a-wallin). Olisiko se rajaamisen taitokin hyvä olla olemassa, vaikka ei ihan ydintaitoihin mahdukaan? Entä sitten jaksamisesta huolehtiminen -> työhyvinvointi. Sitä tietysti tukee sitten esimerkiksi hyvät taidot määritellä ongelmia ja ratkaista niitä. Minua kiinnosti webinaarin annista myös tuo listaus tärkeimmistä työssä käytetyistä taidoista. Luin listaa ja oli ihan pakko olla samaa mieltä - koskee se minuakin. Ongelmien ratkaisua, tiedonhakua, puhetyöläisyyttä ja jatkuvaa opiskelua opettajankin työ lähinnä on. Vähemmän minä itse tarvitsen esimerkiksi erityisiä aineenhallinnan taitoja. Ihan nopeasti ajattelin naapurissa asuvaa maanviljelijää ja mietin, että aika moni asia koskee häntäkin. Ainakin voin liittää ongelmat ja niiden ratkaisut, uusimpien tutkimusten seuraamisen ja vaikkapa itsenäisen työskentelyn taidot myös nykyisiin maanviljelijöihin, vaikka ei ehkä heti arvaisi. Mielenkiintoinen webinaari kaiken kaikkiaan.

Orientoivan keskustelun antia

Opettaja luotsina -koulutus on nyt käynnistetty osallistujien teemakeskustelulla siitä, millä mielin tälle syksyn matkalle lähdetään. Orientoivalla jaksolla tuli esille paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja näkökulmia OPS-uudistukseen ja monialaisiin opetuskokonaisuuksiin liittyvien mahdollisuuksien ja haasteiden suhteen. Kokosimme vielä tänne blogin puolelle keskustelun pohjalta heränneitä ajatuksia.

OPS-uudistus nähtiin parhaimmillaan uutena mahdollisuutena opettajien ammattitaidon kehittämiselle. Se nähtiin mahtavana voimavarana opettajille, jotka haluavat kehittää työtään ja tehdä yhteistyötä yli luokka- ja ainerajojen. 

OPS-uudistuksen myötä myös tavoitteiden määrittelyn rooli muuttuu ja pääpaino tulee olla opetuksen tavoitteissa, sisällöistä tulee määritellä vain keskeiset kohdat ja arviointikriteereitä on kehitetty niin, että jokaiseen tavoitteeseen on erikseen määritelty sitä koskeva kriteeri. Opettajan työssä keskeinen muutos on se, että perusopetuksen yleistavoitteeksi on asetettu laaja-alainen osaaminen eli tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostama kokonaisuus. Kaikissa oppiaineissa ja kaikilla vuosiluokilla tulee toteuttaa perusopetuksen seitsemää laaja-alaista osaamistavoitetta, jotka ovat 1) ajattelu ja oppimaan oppiminen 2) kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu 3) itsestä huolehtiminen ja arjen taidot 4) monilukutaito 5) tieto- ja viestintä­tekniikan osaaminen 6) työelämätaidot ja yrittäjyys 7) osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen. 

Opettajan roolin nähtiin muuttuvan yhä enemmän ohjaavaksi toiminnaksi, mikä tarkoittaa siirtymistä pois opettajavetoisuudesta. Työskentelytapojen muutoksen ja oppilaiden osallistamisen tavoitteena on innostaa ja motivoida opiskelijoita uuden oppimiseen. Yhdessä opetuskokonaisuudessa keskiössä voi olla esimerkiksi perusopetuksen laaja-alaisiin osaamistavoitteisiin kuuluvat ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen ja taito ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Tavoitteena on, että monialaisten oppimiskokonaisuuksien myötä oppilaat hahmottavat laajempia kokonaisuuksia. Kun tietoa hankitaan yhdessä opettajan kanssa esimerkiksi yhteistyökoulujen tai työelämän asiantuntijoiden kautta, johtaa työskentelytapa parhaimmillaan aivan uudenlaiseen tietoon ja uudenlaisiin taitoihin, joita tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan.

Uudistuksen myötä oppiaineksen rajaus aiheutti kurssilaisten keskuudessa huolta. Ääritapauksessa uudistus voi johtaa siihen, että oppiaines rajataan hyvin suppeasti vain oppilaiden mielenkiinnon ja opettajan henkilökohtaisten valintojen mukaan. Opettajan roolissa erittäin tärkeää ja oleellista on karsia järkevästi oppiaines ja priorisoida tekemisiä, kuten Cantell videossan korosti. Opettajan tulee  pitää huolta siitä, että oppilas oppii ja ymmärtää oppiaineen peruskäsitteet, vaikkakin projektit lähtevätkin oppilaiden ehdotuksista eikä ylhäältä käsin syöttäen.  

Kurssilaiset pohtivat myös miten osallistaa oppilaat suunnitteluun yhä paremmin. Koulun toimintakulttuurin muutos sisältää myös oppilaiden toimintakulttuurin muutoksen. Tämä tarkoittaa, että kaikkia oppilaita tulee myös valmistella tämäntyyppiseen työskentelyyn ja siihen mitä se vaatii. Uusi oppimiskäsitys korostaa oppilaan roolia aktiivisena toimijana ja oppimista vuorovaikutuksellisena tapahtumana. Alussa vanhaan tapaan tottuneella opiskelijalla voi olla vaikeuksia päästä eroon perinteisestä “mitä” tavasta opiskella. Kun pikkuhiljaa opitaan ajattelemaan “miten”, oma halu tutkia, etsiä vastauksia ja syventyä aiheeseen kasvaa. Liikkeelle on hyvä lähteä maltillisesti pienin askelin.   Kun projekti, opetuskokonaisuuden suunnittelu tai ilmiön miettiminen lähtee oppilaiden kiinnostuksen kohteista ja tarpeista on todennäkäistä, että oppilaat myös innostuvat, sitoutuvat ja motivoituvat paremmin.

Paljon mietitytti myös se, että mistä saadaan tarpeeksi aikaa ja resursseja monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun ja toteutukseen. Kouluissa on varmasti aiheellista miettiä yhteistyössä, kuinka Ops-uudistukseen lähdetään mukaan kouluna ja millainen yhteinen sävel uudistuksen, sen suunnittelun ja toteutuksen suhteen löytyy. Yhteistyötä tekevien opettajien olisi hyvä keskustella jo hyvissä ajoin miten yhteinen etukäteissuunnittelu tehdään, kuinka aikaa järjestetään ja miten roolit jaetaan. Yhteissuunnittelu, yhteistyö ja oppilaiden osallisuuden lisääminen jo suunnitteluvaiheesta lähtien on avainasemassa onnistuneen opetuskokonaisuuden toteutumisessa.

Keskusteluissa painottui myös, että äärimmäisen tärkeää on muistaa, toimintakulttuurin muuttamisen lähtevän liikkeelle yksilötasolta. Jotta muutos mahdollistuu toimintakulttuurin tasolla mahdollisimman sujuvasti, vaaditaan jokaiselta opetuskokonaisuuden suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvalta opettajalta sitoutumista, motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä. Opettajana uusiutunut rooli voi tuntua alussa vaativalta sillä kaaoksenkin keskellä tulee hallita koko ajan kehittyvää prosessia. Yhteistyö ja kollegoiden tuki tulee korostumaan yhä enemmän, sillä monialaisia kokonaisuuksia on helpompi rakentaa yhteistyössä muiden opettajien kanssa.

Vanhempien hyväksyntä ja uudistukseen mukaan saaminen myös koettiin  haasteelliseksi. Hyvissä ajoin tiedottaminene kotien suuntaan olisi varmasti paikallaan. Tiedottamisen avulla voitaisiin lisätä vanhempien ymmärrystä monialaisen oppimisen etujen ja luonteen suhteen sekä sitä kautta hälventää mahdollisia epäluuloja monialaista oppimista kohtaan.

Kun lähdetään toteuttamaan monialaista kokonaisuutta, tärkeintä on pitää mielessä, että kyseessä ei ole vain hetkellinen projekti vaan laajempi prosessi. Toimintakulttuurin muutos ei tapahdu yhdessä yössä ja jotta toimintakulttuuri aidosti muuttuu, tulee opettajat osallistaa toimintaan ja järjestää työaikaa opetussuunnitelmatyölle. Toimintakulttuurin muutos on prosessin tärkein tavoite ja päämäärä, jonka varrella on hyvä pitää mielessä, että "Kaikki on mahdollista, jos vaan tahtoa löytyy!"(Hannele Cantell).

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien kynnyksellä

Opettaja luotsina -blogi on ikkuna Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen opetusalan täydennyskoulutukseen. Koulutus on valmennusohjelma, jossa opettajat ohjatusti ja tuetusti yhteistyössä suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat monialaisen oppimiskokonaisuuden. Valmennuksen kulkua ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteutusta dokumentoidaan tänne syksyn 2015 aikana. Tavoitteena on päästä uusien oppimiskokonaisuuksien siivin kehittämään oppilaiden kanssa OPS2016:n määrittelemä laaja-alaisia taitoja.

Tervetuloa mukaan matkalle, josta meille kaikille kertyy uutta sisältöä osaamisreppuun!