Opettaja luotsina -koulutus on nyt käynnistetty osallistujien teemakeskustelulla siitä, millä mielin tälle syksyn matkalle lähdetään. Orientoivalla jaksolla tuli esille paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja näkökulmia OPS-uudistukseen ja monialaisiin opetuskokonaisuuksiin liittyvien mahdollisuuksien ja haasteiden suhteen. Kokosimme vielä tänne blogin puolelle keskustelun pohjalta heränneitä ajatuksia.
OPS-uudistus nähtiin parhaimmillaan uutena mahdollisuutena opettajien ammattitaidon kehittämiselle. Se nähtiin mahtavana voimavarana opettajille, jotka haluavat kehittää työtään ja tehdä yhteistyötä yli luokka- ja ainerajojen.
OPS-uudistuksen myötä myös tavoitteiden määrittelyn rooli muuttuu ja pääpaino tulee olla opetuksen tavoitteissa, sisällöistä tulee määritellä vain keskeiset kohdat ja arviointikriteereitä on kehitetty niin, että jokaiseen tavoitteeseen on erikseen määritelty sitä koskeva kriteeri. Opettajan työssä keskeinen muutos on se, että perusopetuksen yleistavoitteeksi on asetettu laaja-alainen osaaminen eli tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostama kokonaisuus. Kaikissa oppiaineissa ja kaikilla vuosiluokilla tulee toteuttaa perusopetuksen seitsemää laaja-alaista osaamistavoitetta, jotka ovat 1) ajattelu ja oppimaan oppiminen 2) kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu 3) itsestä huolehtiminen ja arjen taidot 4) monilukutaito 5) tieto- ja viestintätekniikan osaaminen 6) työelämätaidot ja yrittäjyys 7) osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen.
Opettajan roolin nähtiin muuttuvan yhä enemmän ohjaavaksi toiminnaksi, mikä tarkoittaa siirtymistä pois opettajavetoisuudesta. Työskentelytapojen muutoksen ja oppilaiden osallistamisen tavoitteena on innostaa ja motivoida opiskelijoita uuden oppimiseen. Yhdessä opetuskokonaisuudessa keskiössä voi olla esimerkiksi perusopetuksen laaja-alaisiin osaamistavoitteisiin kuuluvat ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen ja taito ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Tavoitteena on, että monialaisten oppimiskokonaisuuksien myötä oppilaat hahmottavat laajempia kokonaisuuksia. Kun tietoa hankitaan yhdessä opettajan kanssa esimerkiksi yhteistyökoulujen tai työelämän asiantuntijoiden kautta, johtaa työskentelytapa parhaimmillaan aivan uudenlaiseen tietoon ja uudenlaisiin taitoihin, joita tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan.
Uudistuksen myötä oppiaineksen rajaus aiheutti kurssilaisten keskuudessa huolta. Ääritapauksessa uudistus voi johtaa siihen, että oppiaines rajataan hyvin suppeasti vain oppilaiden mielenkiinnon ja opettajan henkilökohtaisten valintojen mukaan. Opettajan roolissa erittäin tärkeää ja oleellista on karsia järkevästi oppiaines ja priorisoida tekemisiä, kuten Cantell videossan korosti. Opettajan tulee pitää huolta siitä, että oppilas oppii ja ymmärtää oppiaineen peruskäsitteet, vaikkakin projektit lähtevätkin oppilaiden ehdotuksista eikä ylhäältä käsin syöttäen.
Kurssilaiset pohtivat myös miten osallistaa oppilaat suunnitteluun yhä paremmin. Koulun toimintakulttuurin muutos sisältää myös oppilaiden toimintakulttuurin muutoksen. Tämä tarkoittaa, että kaikkia oppilaita tulee myös valmistella tämäntyyppiseen työskentelyyn ja siihen mitä se vaatii. Uusi oppimiskäsitys korostaa oppilaan roolia aktiivisena toimijana ja oppimista vuorovaikutuksellisena tapahtumana. Alussa vanhaan tapaan tottuneella opiskelijalla voi olla vaikeuksia päästä eroon perinteisestä “mitä” tavasta opiskella. Kun pikkuhiljaa opitaan ajattelemaan “miten”, oma halu tutkia, etsiä vastauksia ja syventyä aiheeseen kasvaa. Liikkeelle on hyvä lähteä maltillisesti pienin askelin. Kun projekti, opetuskokonaisuuden suunnittelu tai ilmiön miettiminen lähtee oppilaiden kiinnostuksen kohteista ja tarpeista on todennäkäistä, että oppilaat myös innostuvat, sitoutuvat ja motivoituvat paremmin.
Paljon mietitytti myös se, että mistä saadaan tarpeeksi aikaa ja resursseja monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun ja toteutukseen. Kouluissa on varmasti aiheellista miettiä yhteistyössä, kuinka Ops-uudistukseen lähdetään mukaan kouluna ja millainen yhteinen sävel uudistuksen, sen suunnittelun ja toteutuksen suhteen löytyy. Yhteistyötä tekevien opettajien olisi hyvä keskustella jo hyvissä ajoin miten yhteinen etukäteissuunnittelu tehdään, kuinka aikaa järjestetään ja miten roolit jaetaan. Yhteissuunnittelu, yhteistyö ja oppilaiden osallisuuden lisääminen jo suunnitteluvaiheesta lähtien on avainasemassa onnistuneen opetuskokonaisuuden toteutumisessa.
Keskusteluissa painottui myös, että äärimmäisen tärkeää on muistaa, toimintakulttuurin muuttamisen lähtevän liikkeelle yksilötasolta. Jotta muutos mahdollistuu toimintakulttuurin tasolla mahdollisimman sujuvasti, vaaditaan jokaiselta opetuskokonaisuuden suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvalta opettajalta sitoutumista, motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä. Opettajana uusiutunut rooli voi tuntua alussa vaativalta sillä kaaoksenkin keskellä tulee hallita koko ajan kehittyvää prosessia. Yhteistyö ja kollegoiden tuki tulee korostumaan yhä enemmän, sillä monialaisia kokonaisuuksia on helpompi rakentaa yhteistyössä muiden opettajien kanssa.
Vanhempien hyväksyntä ja uudistukseen mukaan saaminen myös koettiin haasteelliseksi. Hyvissä ajoin tiedottaminene kotien suuntaan olisi varmasti paikallaan. Tiedottamisen avulla voitaisiin lisätä vanhempien ymmärrystä monialaisen oppimisen etujen ja luonteen suhteen sekä sitä kautta hälventää mahdollisia epäluuloja monialaista oppimista kohtaan.
Kun lähdetään toteuttamaan monialaista kokonaisuutta, tärkeintä on pitää mielessä, että kyseessä ei ole vain hetkellinen projekti vaan laajempi prosessi. Toimintakulttuurin muutos ei tapahdu yhdessä yössä ja jotta toimintakulttuuri aidosti muuttuu, tulee opettajat osallistaa toimintaan ja järjestää työaikaa opetussuunnitelmatyölle. Toimintakulttuurin muutos on prosessin tärkein tavoite ja päämäärä, jonka varrella on hyvä pitää mielessä, että "Kaikki on mahdollista, jos vaan tahtoa löytyy!"(Hannele Cantell).
