Oman toimintaympäristön työ- ja yrityselämä

Opettaja luotsina -kurssin projektityön loppuraportti

Projektin työnimi oli ”Oman toimintaympäristön työ- ja yrityselämä” ja kohderyhmänä oululaisen yläkoulun yhdeksäsluokkalaiset. Mukana projektissa oli kolme viidestä yhdeksännestä luokasta, luokkakoko on 22 – 25 oppilasta.  Projekti toteutettiin nivomalla teoriatietoa yhdeksäsluokkalaisten TET (työelämään tutustuminen)- jakson valmisteluihin ja toteutumiseen sekä reflektointiin TET-jakson jälkeen.

Projektin laajempana teemana olivat työ- ja yrityselämään tutustuminen ja työnhakutaitojen kehittäminen integroimalla opinto-ohjauksen, äidinkielen ja yhteiskuntaopin ops:n mukaisia aihesisältöjä oppilaiden kannalta mielekkääksi kokonaisuudeksi. Opinto-ohjauksen näkökulmasta projektin yhtenä tavoitteena olivat myös oppilaiden itseohjautuvuusvalmiuksien, itsetuntemuksen ja urasuunnitteluvalmiuksien kehittyminen.

Tarkennetut eri aineiden ops:sta johdetut tavoitteet olivat aiheittain, oppiaineet yhdistäen:

• työelämään tutustuminen: työelämän pelisäännöt, työaikaa ja työn tekemistä koskeva lainsäädäntö ja ohjeistukset
• oman toimintaympäristön pk-sektoriin perehtyminen: TET-jakson orientaationa TET-paikan yritysesittely/kiinnostavan ammatin esittely, tutustumispaikan hakeminen,
• Itsetuntemuksen kehittyminen: työhakemus, TET-paikkahaastattelu, reflektoiva TET-raportti ja TET-jakson itsearviointi
• viestintä- ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen: hakemukset, haastattelut, tiedonhaun ja TET-jakson palautekeskustelut ja esittelyt
• oppilaan urasuunnittelutaitojen kehittyminen: ammatinvalintaohjelman käyttö ja tulosten reflektointi yksin ja yhdessä
• työvälineiden käyttötaidon kehittyminen
• itseohjautuvuusvalmiuksien kehittyminen

Uuden ops:n mukaiset laaja-alaisen osaamisen alueet:

• L1: Ajattelu ja oppimaan oppiminen
• L2: Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
• L3: Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
• L4: Monilukutaito
• L5: Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
• L6: Työelämätaidot ja yrittäjyys
• L7: Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Olemme tehneet tämän tyyppistä yhteistyötä jonkin verran jo aiemmin, mutta strukturoituna ja aikataulutettuna sitä kokeillaan nyt ensimmäisen kerran. Aihealuetta käsitellään kaikkien em. kolmen oppiaineen tunneilla. Ilman koordinointia ja opettajien välistä yhteistyötä ops:n sisällöt kehnoimmillaan toteutuvat niin, että hakemusten laadintaa, työpaikkahaastatteluja jne. muita edellä esitettyjä aiheita käsitellään kolmen eri oppiaineen tunneilla vain oppiaineen sisällä aihealueet toisiinsa linkittäen ja lisäksi työpaikkahakemuksia tehdään vielä tietotekniikan valinnaisainetunnilla.

Koska oppituntien pituus koulullamme on 75 minuuttia ja olemme 5-jaksojärjestelmässä, yhteisen suunnitteluajan löytäminen on hankalaa. Olemme koululla yleensä aamusta iltapäivään saakka, mutta jokaisen arkeen kuuluu monenlaisia muitakin työtehtäviä. Lisäksi ennakoimattomat työpäivän sattumukset ja yhteydenotot vaativat oman osansa. Niinpä yhteistyö on ollut useimmiten nopeiden kommenttien vaihtamista ja työnjakokin on mennyt ops:n tavoitteita peilaten mutta päällekkäisyydet karsien.

Oppilaita osallistettiin projektiin ja sen suunnitteluun kertomalla TET-jakson laajemmat tavoitteet ja peilaamalla niitä ops:n tavoitteisiin. Sen jälkeen asetettiin kysymyksiä yhdessä ja siitä lähdettiin liikkeelle. Ensimmäiset yhdessä mietityt kysymykset olivat

Mikä ammatti minua kiinnostaa ja miksi?

Mitä työelämään tai koulutukseen liittyviä asioita haluaisin tietää?

Kuva 1. Ensimmäiset kysymykset

Projektissa tiedonlähteinä olivat kokemusoppiminen, yrityshaastattelut, yhdessä oppiminen ja tekeminen sekä tiedonhaku netistä.

Osa ensi esitetyistä kysymyksistä koottiin Kahoot-peliksi. Kunkin luokan tekemä Kahoot-peli pelattiin toisen luokan kanssa.

Lisäksi oppilaat kartoittivat omia vahvuuksiaan ammatinvalintaohjelman avulla. Saman testin he ovat tehneet edellisenä keväänä ja nyt he vertasivat ammatinvalintaohjelman tuloksia edellisiin. Työvälineinä oppilaat käyttivät koulun atk-luokan tietokoneita sovellus- ja selainohjelmineen ja omia älypuhelimia.

Kuva 2. Oppilaat saivat lisätietoa urasuunnittelua ja TET-paikan hakua varten ammatinvalintaohjelman avulla.

Koulussa keskeisinä työmuotoina ovat olleet yhteistoiminnallinen ja yhteisöllinen oppiminen, henkilökohtaisemmissa osioissa korostui itsenäinen työskentely, jonka tavoitteena olivat opinto-ohjauksen ops:n tavoitteet itsetuntemuksen ja itseohjautuvuusvalmiuksien kehittyminen.

Kuva 3. Ammatinvalintaohjelman tuloksia tutkittiin tarkasti ja keskusteltiin tuloksista ja ammattivinkeistä ryhmässä.

Tämän jälkeen oppilaat tekivät oman aikataulutussuunnitelman TET-paikanhausta em. tavoitteineen ja alkoivat toimia suunnitelmansa mukaisesti. Koulutyöskentelyssä oppilaat työskentelivät luokittain, osittain pienemmissä ryhmissä. Osan työskentelystä tapahtui oppilaiden alakohtaisen kiinnostuksen mukaan muodostamissa ryhmissä.

Samaan aikaan oppilaat kartoittivat oman toimintaympäristön pk-sektoria ja sen toimijoita toisen opettajan ohjauksessa. Myös työelämän käytänteet, säännöt ja ohjeet tulivat tutuiksi. Kolmas opettaja ohjasi vuorovaikutustaitojen kehittämisessä ja vuorovaikutustilanteiden harjoituksia tehtiin myös.

TET-jakson aikana yhteydenpitoa ei ollut.

Kuva 5. Oppilailla oli TET-paikalla mukana arviointilomake, jonka työnantajan edustaja täytti palautekeskustelutilanteessa.

Kun oppilaat tulivat TET-jakson jälkeen kouluun, käytiin viikon kokemukset yhdessä läpi peilaten niitä ennen TET-jaksoa käsiteltyihin ”teoriatietoihin”.

Vielä ovat jäljellä TET-raportin laatiminen ja oman TET-paikan yritys-, ammattiala- ja ammattitietojen yhdistäminen yhteiskuntaopin tietosisältöihin yhteisesti oman luokan kanssa. Samoin tulossa on myös alemmalle vuosiluokalle toteutettava ammattiesittely, joka on 4. jaksossa. Tuolloin kukin oppilas esittelee oman TET-paikkansa toiminta-ajatuksen, liikeidean, ammatteja ja työtehtäviä. Kokonaisuuden arviointi tapahtuu vasta näiden jälkeen.

Oppilaskohtaisessa aineiden arvioinnissa otetaan huomioon oppilaan työskentelyä. Arvioinnin käytännön järjestelyt otettiin huomioon jo projektin suunnitteluvaiheessa. Jokainen opettaja arvioi oman oppiaineen tavoitteiden toteutumisen ja oppituntien tuotokset. Oppilaat asettivat työskentelylleen eritasoisia tavoitteita jo projektin alkaessa.

Opinto-ohjauksen osuus on siis aika lailla paketissa, äidinkielen ja yhteiskuntaopin opettajien työskentely projektin tiimoilla jatkuu vielä 1.12. alkaneen 3. jakson ajan. Heidän osaltaan loppuraportin aika on vasta sitten.

Hankaluutena tämän tyyppisen työskentelyn suunnittelussa ja toteutuksessa ovat ensisijaisesti käytännön haasteet. Jaksotettu lukujärjestys rajoittaa yhteistyön toteuttamista, koska aineiden oppitunnit sijoittuvat kukin eri tavoin jaksoille ja jollakin jaksolla tietyn oppiaineen tunteja ei ole välttämättä ollenkaan. 75 minuutin oppitunnit antavat hyvin väljyyttä yhteisölliseen työskentelyyn oppiaineen tunnilla. Oppituntien sijoittuminen lukujärjestykseen ei kuitenkaan aina tue projektin kaltaisten kokonaisuuksien optimaalista toteuttamista. Kun koulussa on useita saman aineen opettajia, on luokkakohtaisten projektien toteuttaminen hankalaa, koska eri opettajat työskentelevät samojen oppilaiden kanssa, ts. työryhmä olisi kokoonpanoltaan erilainen eri luokkien kanssa. Koska koulussamme on vain kaksi atk-luokkaa ja ne ovat myös lukion käytössä (ts. n 700 käyttäjää), on tietotekniikan käytön haasteet pyrittävä ratkaisemaan luovuutta käyttäen. 1940-luvulla valmistunut koulurakennus on suunniteltu toisenlaista koulutyöskentelyä varten ja yhteisöllisen oppimisen motivointi on pyrittävä saamaan aikaan muilla keinoin. Vain osalla opettajista on ns. ”kotiluokat”, suurimmaksi osaksi sekä opettajat että oppilaat kiertävät luokasta toiseen oppitunnilta toiselle siirtyessään. Sekin tuo omat erityispiirteensä yhteisöllisen oppimisen etukäteisjärjestelyihin.

Opettaja luotsina –kurssin alkaessa huhuilin yhteistyötahoja myös kurssin kautta ja sainkin pari kontaktia. Yhteistyö ei kuitenkaan käynnistynyt ajatellulla tavalla, koska kaikki kolme toimijaa olimme eri kouluilta ja kullakin omat tavoitteet ja aikataulutukset. Yksi kolmesta jätti ilmeisesti koulutuksen kokonaan. Tilannetta ei helpottanut, että jouduinkin yllättäen toimenpiteeseen ja sen jälkeen kuukauden sairauslomalle, jonka aikana näyttöpäätetyöskentely ei onnistunut juurikaan. Sijainen tuli talon ulkopuolelta ja työyhteisölle uusi tuttavuus. Hän hoiti oppitunnit ”perussetillä”. Projekti ontui pahemman kerran, mutta olemme sopineet toteuttavamme sen uudelleen seuraavan lukuvuoden aikana.

Viime tingan webinaarimietteitä

Ensimmäisen webinaarin aiheena olivat tämän vuosisadan taidot ja laaja-alaisen osaamisen taidot. Koulu on muutoksen kourissa, kotona tekniikka on eri tavalla käytössä kuin koulussa. Kuilu onkin olemassa nuoren mediamaailman ja koulun toimintaympäristön välillä. Samoin on olemassa selkeä juopa koulun ja työelämän digitaalisen todellisuuden välillä. Kuinkahan niitä kuiluja ja juopia sitten saadaan poistettua…

Tulevaisuuden pehmeitä taitoja ovat ajattelun tavat, tapa tehdä työtä, työvälineiden hallinta ja kansalaisena maailmassa, siis ops:n laaja-alaisen osaamisen taidot. Pehmeät taidot ja kovat taidot olivat minulle uusia käsitteitä. Olikin hyvä kiteytys peilata käsitteitä uuteen ops:an. Tämän jälkeen jäin kyllä pohtimaan, kuinka usein meillä kouluväellä tulee lopulta tarkasteltua taitoja pedagogisesti ja riittävän kriittisesti esimerkiksi opintokokonaisuuksien suunnittelussa. Usein painopiste helpostikin siirtyy kovien taitojen puolelle. Opettajan sisältöosaaminen ja pedagoginen osaaminen vaaditaan, ja sitten vielä lisäksi teknologinen osaaminen.

Itse työskentelen 1950-luvulla valmistuneessa koulussa, jossa on kaksi erillistä atk-luokkaa. Toimivaa lähiverkkoa ei ole, tabletteja on 360 oppilaan koulussa yhteensä 16. Periaatteessahan ei todellakaan ole ongelma, että kaikilla ei ole tarvittavia välineitä. Larun mukaan koululla voi olla läjä tabletteja, joita voi lainata oppilaille. Tosi on, että sellaisia resursseja ei tule, että jokaiselle oppilaalle voidaan kustantaa esim. oma tabletti. Aika paljon jää opettajan sisältöosaamisen ja pedagogisen osaamisen virtuoosimaiseen oivaltamiseen, jotta myös teknologinen osaaminen, vaikka sitä olisikin, voidaan ottaa arkikäyttöön työyhteisössä. Lisäksi edellytetään motivaatiota ja sitoutumista oman työn kehittämiseen. Toki esimerkiksi yhteisöllinen oppiminen todentuu varsin hyvin monilla muillakin tavoilla.

Toisessa webinaarissa käsiteltiin yhteisöllisyyttä ja yhteisöllistä oppimista. Yhteisöllinen oppiminen opettajien yhteistyön kontekstissa tarkasteltuna on samanlaista kuin oppilaiden yhteisöllinen oppiminen. Tilanteisiin, joissa työskennellään vuorovaikutteisesti ja tavoitteellisesti toisten opettajien kanssa, sisältyy aina oppimista, ts. yhteisöllistä oppimista. Toinen asia sitten on, kuinka tiedostamme tämän ja oivallamme kollegiaalisen yhteisöllisen oppimisen merkityksen. Merkityksen ymmärtäminenkin edellyttää myös motivaatiota ja kiinnostusta osallistua yhteiseen tekemiseen.

Yhteisöllinen työskentely sisältää kysymisiä, selittämisiä, neuvottelua ja kuuntelemista. Toisen tekemisestä voi myös oppia jotakin. Samalla voidaan sopia myös yhteisiä toimintastrategioita. Samalla kun jaetaan ryhmässä tietoa, voidaan myös arvioida kunkin omia näkemyksiä. Myös palautteen antaminen ja sen saaminen kuuluu yhteisölliseen työskentelyyn. Kaikkeen tähän tarvitaan yhteistä aikaa, vaikka tahtoa onkin. Kuitenkin nykyinen jaksotettu ja esim. yläkoulun puolella oppiainelähtöisesti laadittu lukujärjestys antaa hankalimmillaan vain varsin vähän tilaa ja mahdollisuuksia tähän.

Niina Impiö toi webinaarissa esille kymmenen asiaa, jotka ovat keskeisiä yhteisöllisessä oppimisessa ja työskentelyssä:

1.       tavoitteiden asettaminen

2.       yhteisistä työskentelytavoista sopiminen

3.       työskentelyn vaiheistaminen

4.       vastuun jakaminen ja oppiminen

5.       luottamuksen ilmapiiri

6.       emootiot yhteistyön tekemisessä

7.       jaettu asiantuntijuus

8.       yhteisöllinen tiedon jakaminen

9.       teknologiatuettu yhteisöllinen oppiminen

10.   itsesäätelytaidot ja toiminnan jaettu säätely

Aika pitkälle on menty omista auskultointiajoista, jolloin keskiössä oli M-O-S-U-K (=motivointi, orientointi, sisäistäminen, ulkoistaminen, kertaus). Tuntisuunnitelma tehtiin minuuttitarkkuudella, ryhmädynamiikka jäi huomiotta. Opettajan työ oli autonomista ja tuntisuunnitelmat jokainen laati yksin ja itse ops:sta johtamisensa tavoitteiden mukaan. Nyt puhutaan mm. yhteistyön tekemiseen liittyvistä tunteista, yhteistyön tekemisestä ja opettajastakin ryhmän jäsenenä. Opettajayhteisössä voi olla jaettua osaamista esim. yläkoulun puolella oman aineryhmän sisällä, mutta jakamisen kulttuuria tätä laajemmin on koulujen toiminnassa edelleen useissa työyhteisöissä kohtuullisen vähän.

Yhteisöllisessä oppimisessa/työskentelyssä keskiössä on sen huomaaminen ja tunnistaminen, että jokainen tulee yhteistyöhön mukaan omine ajatuksineen, käytänteineen ja rutiineineen. Yhdessä työskennellessä yksilöiden itsesäätelytaidot laajentuvat ryhmän toiminnansäätelytaidoiksi. Tällöin yksilöiden erilaiset toimintatavat voivat olla myös suuri haaste yhteistyön tekemiselle ja yhteistyön onnistumiselle.

Kuten chat-kommenteissakin tuli esille, yksi suuri hankaluus on löytää yhteisölliseen toimintaan yhteistä aikaa. Toki tietotekniikka antaa uusia mahdollisuuksia ajasta riippumattomaan työskentelyyn, mutta varsinkin kun opetellaan uusia toimintatapoja, on tärkeää, että myös oppilaitosten johtamiskulttuuri päivittyy vastaamaan nykypäivän haasteisiin

Kolmannessa webinaarissa keskiössä oli ilmiöpohjainen oppiminen. Ajatus ilmiöpohjaisesta oppimisesta toimii pedagogisena taustana monialaisten oppimiskokonaisuuksien taustalla. Ilmiöpohjainen oppiminen rikkoo oppiainerajoja, oppiminen nähdään tutkivana ja oppimisen lähtökohtana ovat todelliset ilmiöt.

Kuten webinaarissa todettiin, ilmiöpohjaisuus on selkeä toteuttaa yhden oppilasluokan kanssa, kun vain päästään aloittamaan oppiainerajat ylittävä yhteistyö, mikäli siihen ei ole vielä harjaannuttu. Toisaalta jo yhdenkin oppilasluokan kanssa toteutettavan ilmiöpohjaisen oppimiskokonaisuuden toteuttaminen tuo mukanaan useitakin mietinnän paikkoja. Ilmiöpohjaisen oppimisen taustalla on ajatus oppilaasta aktiivisena toimijana. Todellisuudessa murrosikäset varsin helposti toivovat osallistavien tapojen sijaan perinteistä frontaaliopetusta. Tästä olemme keskustelleet moneen kertaan kollegoiden kanssa. Niinpä pullonkaulaksi voikin yllättäen tulla oppilaiden asenne ja työskentelyhaluttomuus, ei niinkään opettajien harjaantumattomuus ilmiöpohjaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Oppilaiden motivoinnilla onkin yllättävän suuri merkitys. Yhteistyötä oppilaiden luokkatasorajat ylittäen sen sijaan voi opettajienkin olla haasteellisempi lähteä käynnistämään. Toki silloinkin rajoitukset käytännön tasolla voivat olla suurin kynnys yhteistyön käynnistämiseen.

Suunnittelun ja valmistautumisen tärkeys nostettiin webinaarissakin esille. Vaikka yksittäisellä opettajalla voikin olla jossain jaksossa paremmin aikaa suunnitteluun, onnistunut yhteistyö edellyttää, että resurssi-, paikka- ja aikapuitteet tukevat pedagogisen suunnittelun järkiperäistä toteuttamista. Kuitenkin, tässäkin toimii vanha sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”.

Perinteinen oppiainejakoinen koulukulttuuri nähdään toimintana, jossa opeteltavat asiat hajotetaan turhan usein pieniksi ja jopa irrallisiksi palasiksi. Mielestäni on kuitenkin tärkeää opiskella jotkut perusasiat ihan perinteisellä tavalla ja varmistaa, että asiat on myös opittu. Toki tutkiva oppiminen voi olla menetelmänä silloinkin, mutta onko esimerkiksi joitain matematiikan perusasioita turvallisinta opiskella myös perinteisin menetelmin? Tästä olemme keskustelleet parin kollegan kanssa usein, he ovat molemmat matemaattisten aineiden opettajia ja he painottavat toistuvasti edellä esitettyä.

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteena on käsitellä toiminnallisesti oppilaiden kokemusmaailmaan kuuluvia ja sitä avartavia asioita. Oppimiskokonaisuudet suunnitellaan riittävän pitkäkestoisiksi siten, että oppilailla on aikaa syventyä oppimiskokonaisuuden sisältöön ja työskennellä tavoitteellisesti, monipuolisesti ja pitkäjänteisesti.

Neljäs webinaari käsitteli monialaisten oppimiskokonaisuuksien ohjausta ja arviointia. Monialaiset oppimiskokonaisuudet muodostavat oppimisen kontekstin, jonka kanssa rinnakkain kulkee oppiaineen oppimistapa. Laaja-alaisen osaamisen ja oppiaineen tavoitteet liittyvät tavoitteisiin ja niitä tarkastellaan arvioinnin näkökulmasta. Arvioinnin muutos näkyy muutoksena opetuksessa, mutta muuttuuko opetus niin, että se tuo muutoksen myös arviointiin. Tätä mietti myös Sulkunen puheenvuorossaan.

Sulkunen otti esille ryhmän työskentelyn arvioinnin ja sen problematiikkaa. Ryhmässä työskentelemiseen pitää oppia ja taito kehittyy pitkän ajan kuluessa. Tämä on oppilaskohtainen ja varsin paljon yksilöstä ja hänen kokemustaustastaan riippuva ja muuttuva ominaisuus. Koulussa voidaan ohjata oppilaita vahvistamaan yhdessä työskentelemisen taitoja. Miten opettaja sitten pystyy systemaattisesti havainnoimaan usean eri ryhmän työskentelyä ja huomaamaan yksilöiden työskentelyn eroja. Sulkusen esimerkki arviointimatriisista antoi hyvän konkreettisen vaihtoehdon minkä tahansa arvioinnin pohjaksi. Se on käyttökelpoinen sekä orientaatiossa että palautteen antamisen vaiheessa.

Kun oppilailla on kullakin omat yksilölliset oppimistavoitteet, siirrytäänkö lopulta resurssien käytön optimoinnin nimissä takaisin tasoryhmiin. Tällöinhän voidaan resursseja kohdentaa enemmän suunnitteluun ja kussakin ryhmässä kaikilla osallistujilla on samanlaiset oppimisen tavoitetasot.

Vesi - toteutuksesta

Projektin teemana on vesi. Toteuttamisen aikataulu on ajateltu joustavaksi = ei yhtään tiedä, milloin tästä tulee valmista. Nyt on tähän mennessä jo huomattu, että saattaa lähteä rönsyilemään ja hommat lisääntymään. Mutta sehän ei haittaa silloin, kun itse opettaa jotakin tiettyä ryhmää useita tunteja viikossa.

Kohderyhmänä ovat 5. - 9. luokan oppilaat luokkamuotoisessa erityisopetuksessa. Suurin osa opiskelee toiminta-alueittain opsin mukaan.

Yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä oppilaiden taitoja oppia ryhmässä ja yhdessä toimien. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, osallistuminen ja vaikuttaminen, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, monilukutaito sekä ajattelu ja oppimaan oppiminen tulevat huomioiduiksi projektin aikana.

Tähän mennessä on esimerkiksi mietitty veden merkitystä ja käyttöä omassa arjessa sekä harjoiteltu mittaamista kotitaloudessa ja tehty ruuan laiton yhteydessä huomioita siitä, missä vettä tarvitaan. Havaintojen tekemistä on harjoiteltu ja tehty tietoisemmaksi toiminnaksi oppimisen taustalla myös metsäympäristössä. Märkähuovutustakin on kokeiltu. WWF:n materiaaleista löytyi kiva teksti veteen liittyen (seitsemän sormea). Sitä luettiin ja yhdessä mietittiin. Sen jälkeen etsittiin maapallon vesivarastoja ja mietittiin, että kenellä kaikilla on puhdasta ja juotavaksi kelpaavaa vettä ihan runsaasti.

Opettajan tehtävänä on ollut mahdollistaa toimintaa varaamalla aikaa ja materiaaleja. Oppilaat ovat omalta osaltaan toimineet sitten aktiivisesti oppijoina. Tähän mennessä aktiivisuutta on ollut niin paljon, että oppilaat saivat koko projektin siirtymään uuteen suuntaan. Mietittiin jossain kohdassa sitä, että mitä vedessä on. Happeenkin törmättiin, siitä siirryttiin hengittämiseen vedessä ja maalla, siitä taas ilmaan. Lopputuloksena yksi aamupäivä meni siihen, että oppilaat rakensivat laskuvarjoja kananmunille - pitihän meidän selvittää, että onko ilmakin ainetta ja se toimi yhtenä keinona.

Opettajien työnjaosta voin sanoa sen verran, että jokainen on tähän mennessä hoitanut oman ryhmänsä osalta projektia eteenpäin. Ideoita on jaettu ja mietteitä eri asioista. Mutta sitä tehdään kyllä muutenkin.

Tähän mennessä vaikuttaa ihan hyvältä ja oppilaat tuntuvat pitävän tästä työskentelytavasta. Siis siitä, että siirrytään pois luokasta ja keskustellaan paljon. Tiesin tämän jo ennalta, koska tunnen ryhmän ja käytän näitä toimintatapoja muutenkin. Toisaalta plussaa voi olla sekin, että on yksi tarkemmin suunniteltu kokonaisuus ja oppilaatkin tietävät sen. On vähän hankalaa vielä arvioida tämän tarkemmin, kun niin paljon on tekemättä. Mitähän jää tekemättä... vaikka mitä ja kuinka paljon, kun tuo aihe on aika laaja. Rajaamisen taito on tarpeellinen.

Ajatuksia opettajien yhteistyöstä

Yhteiskunta on muuttunut kovaa vauhtia tietoyhteiskunnaksi. Pääpaino ei ole kuitenkaan tietotekniikassa, vaan yhteiskunnan muutoksissa, joihin tietotekniset ratkaisut tuovat vaihtoehtoja ja toiminnan välineitä. Tietoverkot helpottavat tiedon käsittelyä ja ovat olennainen osa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Usein kouluilla on kuitenkin edelleen vallalla erilaisia perinteisiä ajatus- ja toimintamalleja, joiden mukaisesti reagointi yhteiskunnan muutoksiin voi olla hyvinkin jäykkää ja muutosvastarinta kumpuaa vahvoista toimintakulttuurin perinteistä. Koulussa opetellaan edelleen oppisisältöjä ulkoa, suorittaminen voi olla hyvinkin välineellistä ja opittavat asiat jäsennetään yhä entiseen malliin, yksittäisinä tehtävinä ja harjoituksina. Tietotekniikan ja tietoverkkojen hyödyntäminen jää siihen, että kynä, kumi ja paperi muuttuvat tietokoneen sovellusohjelmien käyttöön, mutta toimet lopulta säilyvät samoina. Kuitenkin oppilaiden ohjaaminen itseohjautuvaan ja kokonaisuuksia hahmottavaan työskentelyyn edellyttää opettajan roolin muutosta tiedon jakajasta yhä enemmän ohjaukselliseen suuntaan ja tietotekniikan valjastamista ohjauksellisen työskentelytavan tueksi ja työvälineeksi.

Tietotekniikka antaa uusia mahdollisuuksia opettajien yhteistyöhön ja sen kehittämiseen. Silti koulu on edelleen hyvin usein asiantuntijaorganisaatio, jossa painottuu työskentelyn autonomisuus ja yksin tekemisen kulttuuri, vaikka verkostoituminen toisi paljon uusia, myös tietotekniikan hyödyt laajasti oivaltavia toiminta- ja työskentelymahdollisuuksia. Muutoksia pitäisikin saada aikaan organisaatioiden sisällä. Verkostoituminen organisaation sisällä ja sen ulkopuolelle mahdollistaa asiantuntijuuden laajan jakamisen ja uusien ajattelu- ja toimintamallien kehittämisen kollegiaalisesti. Se edellyttää kunkin toimijan oman ajattelumaailman reflektointia ja ajattelu- ja toimintamallien muutoksia tarvittaessa. Ulkoinen verkostoituminen tuo vääjäämättä myös uusia tuulia omaan työskentelyyn.

Koska suuri osa opettajan osaamisesta on ns. hiljaista tietoa, sen näkyväksi tekeminen edellyttää yhteisen toimimisen kulttuurin luomista organisaation sisälle. Koulu on kuitenkin edelleen ensisijaisesti ja  vahvasti asiantuntijaorganisaatio. Muutosten mahdollistaminen edellyttääkin siis myös uudenlaista johtamiskulttuuria kouluissa.

Vanhan tapaista toimintakulttuuria ja sen pysymistä vahvistaa myös opettajien TES kriteereinen. Ohuesti ja kritiikittömästi sitä tarkastellen opettajan perustehtäväksi voidaan tulkita oppituntien pitäminen, vaikkakin TES antaa hyvät puitteet myös organisaation sisäiseen yhteistoimintaan ja toiminnan sekä työskentelykulttuurin kehittämiseen. Muutos edellyttää siis vahvaa oman ammattiorientaation tarkastelua ja muutoksensietokykyä. ja sen reflektointia, kuinka rakentaa oma ammatillinen identiteetti muuttuvaksi ja ympäristön muutoksiin reagoivaksi.

Lopulta on kuitenkin niin, että riippumatta organisaatiosta ja sen kehittämistendenssistä ovat opettajat, niin kuin kaikki ammattiryhmät, heterogeeninen joukko, jossa on sekä vahvoja itsensä kehittäjä että passiivisia eristäytyjiä, samoin kaikkea siltä väliltä. Uusia koulutiloja suunniteltaessa toimintapuitteet, uusien koulujen/oppimisympäristöjen suunnittelu antavat lisää mahdollisuuksia niin yhteistyöhön ja yhteistoiminnalliseen oppimiseen kuin organisaation toimintakulttuurin kehittämiseen ja opettajien yhteistyön syventämiseenkin, kunhan vain myös johtamiskulttuuri uudistuu samaa tahtia.

Monipuolinen TET

Monipuolinen TET

Suunniteltu oppimiskokonaisuus ei totuetunut suunnitelman mukaisesti. Emme saaneet yhteistyötä kahden oululaisopettajan kanssa onnistumaan. Toinen opettaja ilmeisesti ei suorittanut tätä kurssia ollenkaan ja muutenkaan emme löytäneet sopivaa yhteistä aikaa. Niinpä suunniteltua monialaista oppimiskokonaisuutta ei toteutettu ollenkaan. Toivottavasti saan suunnitelman toteutettua ensi keväänä omassa koulussani.

Toteutin oppimiskokonaisuutta kuitenkin soveltuvin osin. Yhdeksäsluokkalaiset oppilaat olivat Tetissä lokakuussa normaaliin tapaan. Jatkoimme työharjoittelujakson jälkeen yhteistyötä oman koulun opon, äidinkielen opettajien sekä tietotekniikan opettajien kanssa.

.

Oppilaat täyttivät päiväkirjaa työharjoittelustaan, joka lienee tavallista muissakin kouluissa. Näitä kirjoitelmia työstettiin äidinkielen tunneilla raportin muotoon. Sen jälkeen oppilaat oppivat asiakirjastandardin mukaisen työharjoitteluraportin tekemisen tietotekniikan ja kaupallisten tunneilla. Tarkoituksena on kirjoittaa kiitoskirje yrityksille ja liittää siihen oppilaan kirjoittamia raportteja. Lähetämme kiitoskirjeet ennen joulua. Tässä vaiheessa niitä ei ole vielä kirjoitettu.

Tässä kuva työharjoittelujaksolta. 

Lisäksi  kuvassa olevien poikien kirjoittamat Tet-raportit

Oma kirja-projektin raportti

Projektin teema

Projektimme teemana on oman kirjan tekeminen, jota on työstetty viikoilla 46-49. Kohderyhmänämme olivat 4. ja 6. luokkalaiset. Projektin tavoitteena oli tuottaa oma kirja, tutustua kirjojen kuvituksiin ja tehdä omaan kirjaan kansikuva ja kuvituskuva. Kuudesluokkalaiset esittelivät eri kirjallisuuden lajeja (satu, huumori, historiallinen kertomus, fantasia ja jännitys), joista oppilas valitsi mieleisensä ja kirjoitti oman kirjan valitsemaansa lajia mukaillen.

Toiminnan kuvaus

6. luokkalaiset tutustuivat pienissä ryhmissä opettajan (Eveliinan) antamiin kirjallisuuden lajeihin ja tekivät niistä diaesitykset Google Slidesillä.

Ensimmäinen yhteinen tapaaminen (9.11.) aloitettiin tutustumalla toisiin oppilaisiin ja tulevaan kirjaprojektiin. Kuudesluokkalaiset esittelivät tekemänsä diaesitykset kaikille. Tämän jälkeen oppilaat saivat kiertää selailemassa Eveliinan tuomia näytekirjoja eri kirjallisuuden lajeista. Tutustuttuaan eri kirjallisuuden lajeihin oppilaat saivat itse valita kirjallisuuden lajin, jonka mukaisesti lähtivät työstämään kirjojaan. Me opettajat muodostimme oppilaiden valintojen mukaan kirjatiimit, jotka pysyivät samoina projektin alusta loppuun asti. Kirjatiimien työskentelemisen tukena olivat Kulkurista otettu Tarinatiimi-moniste sekä suunnittelumoniste (monisteeseen hahmoteltiin päähenkilö, tapahtumapaikka, ongelma ja miten sitä yritetään selvittää, tarinan juoni osissa). Ensimmäisessä Tarinatiimin kokoontumisessa oppilaat miettivät ryhmissään valitsemaansa kirjallisuuden lajiin liittyviä sanoja, tapahtumapaikkoja, henkilöitä jne. Sitten oppilaat alkoivat itsenäisesti hahmottelemaan kirjansa päähenkilöä, tapahtumapaikkaa, ongelmaa ja juonta.

Keskiviikkona 11.11 molemmat luokat työskentelivät itsenäisesti omilla kouluillaan. Silloin oppilaat alkoivat kirjoittaa oman kirjansa ensimmäistä lukua Google Driveen.

Perjantaina 13.11 tapasimme uudelleen koko porukalla. Silloin oppilaat työskentelivät omissa tarinatiimeissään ja antoivat toisilleen palautetta kirjan alusta ja päähenkilöstä. Palautteen antamisen jälkeen oppilaat lukivat saamansa palautteet ja tekivät halutessaan muokkaukset kirjansa alkuun. Sen jälkeen oppilaat alkoivat kirjoittamaan kirjansa toista lukua.

Maanantaina 16.11 tarinatiimit kokoontuivat kolmannen kerran. Oppilaat kiersivät lukemassa tiimiläistensä toiset luvut ja keksivät tarinatiimi-monisteeseen synonyymejä kirjassa olleille sanoille. Luettuaan saamansa palautteet oppilaat tekivät halutessaan toiseen lukuun muokkaukset ja alkoivat kirjoittamaan kolmatta lukua.

Keskiviikkona 18.11 työskenneltiin omilla kouluillamme. Oppilaat kirjoittivat kirjansa kolmannen luvun loppuun.

Perjantaina 20.11 tarinatiimit kokoontuivat neljännen ja viimeisen kerran. Oppilaat kiersivät lukemassa tiimiläistensä kolmannet luvut ja palautetta annettiin tällä kertaa parhaasta kohtauksesta ja henkilöstä. Tämän lisäksi oppilaat kirjoittivat vapaasti palautetta tiimiläistensä kirjoista. Saamansa palautteen perusteella oppilaat tekivät halutessaan muutoksia kirjansa viimeiseen lukuun.

Viikolla 48 oppilaat tekstit viimeisteltiin lopullisesti. Molemmissa luokissa tutustuttiin erilaisiin kirjojen kuvituksiin. Tämän jälkeen oppilaat lähtivät työstämään kirjansa kansikuvaa sekä yhtä kuvituskuvaa (fantasiakirjan tehneet saivat tehdä kuvituskuvan tilalta kartan).

Viikon 49 suunnitelmissa on ottaa tabletilla kansikuvasta ja kuvituskuvasta kuvat sekä lisätä ne Google Drivessa olevaan kirjaan. Kun kuvat on liitetty tekstiin ja viimeisetkin muokkaukset on tehty, niin kirjat tulostetaan vihkosiksi.

Opettajien ja oppilaiden roolit

Opettajat ohjasivat työskentelyä ja antoivat työskentelylle rungon. Oppilaat aktiivisia oman työnsä tekijöitä sekä aktiivisia palautteen antajia.

Opettajien työnjako

Projektisuunnitelma tehtiin yhdessä. Eveliina vastasi 6. luokkalaisten kirjallisuuden lajien esittelyiden tekemisestä. Käytännönasiat hoidettiin yhteisesti (kopionti, tilojen varaus, chromebookien virittäminen). Tarinatiimien ohjaamisessa vastuuta jaettiin niin, että Minna ohjasi satu-, jännitys- ja huumoriryhmiä ja Eveliina ohjasi kolmea fantasiaryhmää ja yhtä jännitysryhmää.

Oppilaiden kokemukset

Erikseen emme ole oppilailta kysyneet heidän kokemuksiaan työskentelystä, mutta oppilaiden keskusteluiden ja työskentelyn perusteella he ovat tykänneet projektista ja kaikki ovat tehneet töitä oman kirjansa edistymisen eteen.

Oppilaat ovat ylittäneet itsensä. Aiempaan tasoonsa nähden he ovat saanet kirjoitettua laajempaa ja kieleltään rikkaampaa tekstiä. Suunnitelmapaperi pilkkoi oppilaiden kirjoitusurakkaa, jolloin oppilaiden oli helpompi keskittyä yhden osan kirjoittamiseen. Projektissa oli pehmeä lasku projektikirjoittamiseen, koska palaute saatiin vertaisilta eikä opettajalta. Google Drivella kirjoittaminen helpotti tekstin muokkaamista ja tekstin lihottamista eikä käsin tuottamisesta tullut kynnyskysymystä. Oppilaiden tuotokset eivät ole vielä valmiita ja emme halua jakaa keskeneräisiä tuotoksia.

Projektin arviointia

Aikataulu eli projektin aikana, mitä ei etukäteen oltu hoksattu ajatella. Oppilaat kirjoittivat eri tahtiin, joten toiset tarvitsivat kirjoittamiselle enemmän aikaa kuin toiset.

Yhteistyö opettajien välillä toimi hyvin, oppilaat olivat innokkaasti mukana.

Omat oppimiskokemukset

Eveliina: 

Opin suunnittelemaan oppimiskokonaisuutta, jossa asiaa käsitellään useamman oppiaineen puitteissa ja jossa otetaan huomioon myös laaja-alaisen oppimisen osa-alueita. Projektin aikana jouduin myös harjoittelemaan sitä, etteivät puikot olekaan aina minulla, vaan vastuu oman työn tekemisestä on enemmän oppilaalla itsellään. Vaikka projektimme ei ole vielä täysin valmis, niin olen todella tyytyväinen siihen, että uskalsimme lähteä kokeilemaan monialaisen oppimiskokonaisuuden rakentamista ja toteuttamista ennen uuden opsin voimaantuloa. Nyt tiedän, että selviän jatkossakin niiden tekemisestä. Tärkeintä on se, että oppilaat ovat ylittäneet itsensä ja nauttineet erilaisesta työskentelystä.

Minna:

Olen ollut tekemässä uuden opetussuunnitelman yleisen osan lukua 4, jossa monialaisista oppimiskokonaisuuksista puhutaan. Teimme työryhmämme kanssa myös lomakkeet oppimiskokonaisuuksien kirjaamista varten. Näin ollen monialaiset oppimiskokonaisuudet olivat ajatuksena jo entuudestaan tuttuja.

Kahden eri luokka-astetta edustavan, fyysisesti eri kouluilla toimivan luokan yhteinen oppimiskokonaisuus vaati meiltä opettajilta projektin suunnittelua monesta näkökulmasta. Nyt kun prosessin on kerran käynyt läpi, se todennäköisesti onnistuu toistekin ja tässä projektissa huomatut asiat osaa ottaa huomioon. Olen iloinen, että projektiin ryhdyimme. Tässäkin asiassa kun tekemällä ja kokeilemalla oppii parhaiten. Projekti avasi myös omia silmiäni; oppilaat ylsivät jokainen yli oman tasonsa. Tuskinpa kukaan heistä olisi kirjoittanut samanlaista juttua kynällä vihkoonsa. Kun oppilaat oppivat projektimaiseen työskentelyyn, voi heidän kanssaan tehdä laajempia ja vielä syvemmälle meneviä projekteja.