Loppuwebinaaripohdintaa

Kiitos Irmeli Haliselle palautteesta. Hän oli perehtynyt kaikkien luotsilaisten projekteihin ja antoi kehittävää palautetta ja poimi joukosta ne asiat, jotka ovat kehittämisen arvoisia. Niistä jäivät tärkeimpinä mieleeni yhteistyön merkityksellisyys, merkityksellinen tekeminen, arvioinnin rooli ja työnjaon vastuut. 

Parannusehdotuksena tuli esille OPPILAIDEN OSALLISTAMINEN jo suunnitteluvaiheessa, että oppijan rooli olisi entistä aktiivisempi koko oppimisprosessin ajan. Tässä koen liikkuvani heikoilla jäillä erityisesti suunnitteluvaiheen osalta. Toteutuksessa ja arvioinnissa voi valita osallistavia ja toiminnallisia työtapoja, mutta miten oppilaat saisi mielekkäästi mukaan jo suunnitteluvaiheeseen?

Olen Irmeli Halisen kanssa samaa mieltä siitä, ettei erillisiä MOK-opettajia todellakaan tarvita. Oppilaat oppivat yhteistyömalleja opettajilta ja siksipä opettajienkin yhteistyö yli oppiainerajojen on itsestään selvyys. MOK on väline auttaa oppilasta oppimisessa ja ajattelutaitojen kehittämisessä ja maailman hahmottamisessa tutkimalla ilmiöiden suhteita ja riippuvuuksia. Suurin haaste kouluissa lienee kehittää opettajien yhteistyön mahdollistavia rakenteita. Opettajathan ovat luonnostaan suunnittelevia ja luovia, joten itse työskentely ei liene ongelma, kunhan yhteistyön tekeminen käytännössä tehdään mahdolliseksi esim. aikataulullisesti.

Jatkuva ja monipuolinen arviointi on ohjaavaa ja kannustavaa. Ensin täytyy olla tavoite selvillä ja se mitä ja miten työskentelyn aikana arvioidaan. Oma opiskeluprosessi tulee näkyväksi, kun sen vaiheista saa väliaikatietoja ja voi itsekin arvioida omaa edistymistään. Kaikkien ei tarvitse yltää yhtä korkeisiin tavoitteisiin, vaan jokainen voi pyrkiä parhaimpaansa. Monipuolinen työskentely tarjoaa mahdollisuuden näyttää osaamistaa monin eri tavoin, joten heikompikin oppija pääsee loistamaan.

 Laaja-alainen osaaminen ei ole vain oppiaineosaamista. Otan käyttöön idean siitä, että osaamisen osa-alueet leikataan ympyrästä sektoreiksi ja painotetaan opetuksessa vuorotellen kutakin laaja-alaisen osaamisen osa-aluetta. Samoin voisi tehdä myös osa-alueiden osa-alueille.

Kiitos kaikille innostavasta kurssista. -Lea

Ilmiöpohjainen oppiminen: Mitä on oppilaan taskussa monialaisenoppimiskokonaisuuden jälkeen

Muukkonen, 2004, pohtii artikkelissaan ilmiön käsitettä. Hän määrittelee ilmiötä käytännön tilanteista tehtyjen havaintojen ja kokemusten kautta vastakohtana teorioihin pohjautuvat käsitteet, joita ei voi suoraan päätellä kokemuksista, ja jotka selittävät kohdetta. Hänen esimerkkinsa hankaussähkön havainnoimisesta ” kun ilmapalloa hankaa villapaitaan, niin huomaa, että sen saa pysymään kiinni seinässä ” vastaan teorialähtöinen selitys sähkövarauksen muutoksesta hankaussähkön käsittein kuvaa mielestäni hyvin sitä mitä tarkoitetaan ilmiöllä. 

Oppiminen edellyttää asioiden ja käsitteiden välisten suhteiden ymmärtämistä. Olennainen rooli on oppilaiden oppimisprosessin ohjaamisessa, kun heitä ei kannusteta kiinnittämään huomiota abstrakteihin käsitteisiin ja faktoihin, he yrittävät usein oppia asian opettelemalla ulkoa tai matkimalla, jolloin oppiminen jää pinnalliseksi. Havainnollistaminen, visualisointi, monipuoliset esimerkit, teknologian käyttö apuna yms. eli ilmiön esittäminen usealla eri tavalla saa oppilaan ymmärtämään ilmiön merkityksen, jolloin on mahdollisuus saavuttaa syväoppiminen. (Jaakkola 2004.)

”Vasta-alkajat keskittyvät yleensä liikaa ongelmien

pinnalliseen tai näkyvään osaan, eivätkä he pysty ymmärtämään ilmiön

syvällistä rakennetta ja siihen liittyvien käsitteiden välisiä yhteyksiä.”  (Jaakkola 2004)

Opettajien tavoitteena on, että oppilaat oppivat. Se ei muutu käsitteen ilmiöpohjainen oppiminen rantautuessa kouluihin. Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa ilmiöpohjainen oppiminen kuitenkin korostuu, joka monen opettajan yhteistyönä toteutettavana asettaa vaatimuksia suunnittelutyöhön, jotta eri oppiaineiden väliset kuilut eivät jää ”ilman siltaa”. 

Ilmiöpohjainen oppiminen saattaa sisällön osalta rönsyillä, eikä siten koko prosessi ole opettajan ennakkolta suunniteltavissa, mutta tärkein eli tavoitteet ovat. Se ”mitä on oppilaan taskussa” lopuksi on oltava selkeänä opettajan ajatuksessa, muuten opetussuunnitelman tavoitteet jäävät pinnallisiksi raapaisuiksi ja oppiminen jää vain touhuiluksi. 

Katri Juusola

Lähteet:

Muukkonen, H. 2004. Ilmiöpohjainen oppiminen. Teoksessa: Laatua e-oppimateriaaleihin. Suomen yliopistopaino. Tampere s. 111-115  http://www.korkeakouluhaku.fi/download/144415_Laatua_e-oppimateriaaleihin_2.pdf#page=111

Jaakkola, T. 2004. Esitä ilmiö usealla tavalla. Teoksessa: Laatua e-oppimateriaaleihin. Suomen yliopistopaino. Tampere s. 86-88

Ilmiöpohjaisesta oppimisesta / Päivi Y.

Aikaisemmin on puhuttu piilo-oppimisesta, mutta uuden OPS:n myötä halutaan varmistaa, että oppiminen olisi kokonaisvaltaisempaa ja konkreettisempaa. Näin ollen eri oppiaineissa jatkumona yhteisellä teemalla varmistetaan oppilaalle tämä. Puhutaan ilmiöpohjaisesta oppimisesta. On hyvä, että uudessa OPS:ssa huomioidaan entistä enemmän mm. yhteiskunta, kestäväkehitys ja yrittäjyys. Opetellaan ongelmaratkaisukykyä, epävarmuuden sietämistä, vuorovaikutustaitoja, tiedon jakamista, lähdekriittisyyttä ja itsenäistä tiedonhakua, jotka kehittävät yhteiseen tiedonrakentamiseen ja vastuunottamiseen (Hannele Cantell toim. 2015,50-51). Näitä taitoja jokainen meistä tarvitsee selviytyäkseen tässä maailmassa.

Oppilaiden omat vahvuudet tulevat paremmin esille ja oppiminen voi olla mielekkäämpää eikä tieto jää irrallisiksi paloiksi. Toki se vaatii selkeät ohjeet ja kriteerit toimia sekä hyvää pohjatyöskentelyä. Sanotaanhan ”hyvin suunniteltu on puoleksi tehty”.

Onneksi on otettu jo joissakin opettajakoulutuksissa huomioon uusi OPS ja opiskelijat harjoittelevat ilmiöpohjaista oppimista, joten heillä on valmiuksia ottaa tätä oppimismuotoa omille oppilaille. Me vanhat opettajat opettelemme samalla omien oppilaiden kanssa ja aina oppii uutta, jos vain haluaa oppia. Hyvin tärkeää on kollegoiden välinen yhteistyö ja ajan käyttö suunnitteluun. Opettaja ei enää vain opeta vaan on vuorovaikutuksessa oppilaan kanssa. Oppilaskin voi opettaa opettajaa. Opimme asioita elämää varten ei arvosanojen vuoksi.

Loppuwebinaari

Loppuwebinaari oli mukavalla tavalla ajateltu sitä kautta, että mitä tarpeita tai kysymyksiä osallistujilla vielä on. Yksi kysymys liittyi arviointiin ja haluan nostaa sen tähän omaan tekstiini tärkeäksi asiaksi. Olen nimittäin itse valmis myöntämään, että liian usein arjessa unohtuu arvioinnin perimmäinen tarkoitus. Sen kautta voi ohjata, kehittää ja kannustaa. Monialaisiin oppimiskokemuksiinkin liittyy arviointi ja mielestäni se on tärkeää kertoa myös oppilaille. Mielellään heti alkuunsa. Oppilaiden täytyy tietää tavoitteet, keinot, ajankäyttö ja arviointikriteerit.

Toisena asiana haluan nostaa esille sen, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus tavalla tai toisella päästä osalliseksi MOKeista ja uudenlaisen oppimisen kokemuksesta. Halisen vastaus toiminta-alueittain opsiin liittyen sisälsi mielestäni tuon tiedon. Olisi mielenkiintoista kuulla jossain vaiheessa kuulumisia sellaisista kouluista, joissa on sekä yleisopetuksen ryhmiä että luokkamuotoisen erityisopetuksen ryhmiä. Kuinkahan näitä rajoja ylitetään eri puolilla Suomea?

Ja lopuksi totean vain sen, että laaja-alaisen osaamisen osa-alueet ovat oikeasti laajoja. Kyllä niiden alle mahtuu elämän kirjoa runsaasti. Ja jos meille opettajille kerran annetaan mahdollisuus olla noin luovia ja valita vapaasti, niin eiköhän tilaisuus kannata käyttää hyväkseen. Itse aion lähteä kokeilemaan rohkeasti kaikenlaisia ideoita ja villejä tuumailuja ja siinä samalla elää värikästä arkea oppilaiden kanssa.

Kohti unelmaa

Kurssia aloittaessani mietin hieman epäluuloisesti, toisivatko monialaiset oppimiskokonaisuudet oikeastaan mitään uutta kouluun. Termi on toki uusi, mutta epäilin, että nyt korvataan uudella termillä perinteiset teemapäivät, joita kouluissa on vietetty niin kauan kuin minä muistan. Kyllähän teemapäivissäkin aika usein yhdistetään useita eri oppiaineita, joten muuttuisiko lopulta mikään.

Olin onneksi väärässä. Aloitin opettajana kymmenen vuotta sitten. Ensimmäisinä vuosina oli vielä opettajana niin paljon opittavaa, etten osannut kyseenalaistaa opetussuunnitelmaa enkä koulun käytänteitä. Varsinkin viime vuosina olen kuitenkin kaivannut sitä, että koulukin vihdoin uudistuisi.  Yksittäinen opettaja voi toki kehittää ja uudistaa opetussuunnitelman puitteissa omaa opetustaan koko ajan, mutta jos systeemiin ei laajemmin saada muutosta, voi uudistaminen olla työlästä ja turhauttavaa. Yksittäisen opettajan innovatiiviset ehdotukset voidaan tyrmätä sillä, että esimerkiksi yhteisiin projekteihin ei ole aikaa ja että ne työllistävät liikaa. Jos kollegat vielä sattuvat vähänkään kyseenalaistamaan kokeiluja, uskallus ja into voi tyystin lopahtaa. Itselläni ei ole kokemusta tällaisesta negatiivisesta suhtautumisesta, mutta olen kuullut, että tällaistakin on.

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteet ovat oppiaineiden tavoitteita, joten ne eivät ole vain jotain ylimääräistä lisää oppiaineisiin. Lisäksi monialaisten oppimiskokonaisuuksien avulla harjoitellaan laaja-alaisen osaamisen eri osa-alueita. Näin monialaisille oppimiskokonaisuuksille on tulevaisuuden koulussa aikaa ja niitä on helpompi lähteä toteuttamaan. Oppiaineiden sisältöihin on uudessa opetussuunnitelmassa kehotettu jättämään väljyyttä, jotta sisällöt eivät sitoisi liikaa opetusta. Väljyys osaltaan mahdollistaa sen, että monialainen oppimiskokonaisuus voi elää vielä toteutusvaiheessakin ja että oppilaatkin voivat aidosti osallistua jopa sen suunnitteluun. Se, että monialaisista oppimiskokonaisuuksista annetaan palautetta ja että ne ovat osa oppiaineiden arviointia, kannustaa oppilaat tekemään projekteja tosissaan.

Haaveilen siitä, että monialaisten oppimiskokonaisuuksien myötä oppiainerajoja aletaan rikkoa muutenkin ja että aineenopettajat suunnittelisivat lukuvuottaan enemmän yhdessä. Esimerkiksi äidinkielen ja muiden kielten opettajien olisi esimerkiksi tehdä yhteistyötä kielioppiasioissa. Oppilaiden kannalta olisi mielekästä, että termit käytäisiin ensin läpi äidinkielen tunneilla ja sen jälkeen ne vasta esiintyisivät vieraissa kielissä. Näinhän ei automaattisesti ole, jos opettajat eivät ole keskenään sopineet asiaa. Voisiko lisäksi olla niin, että äidinkielen tehtävien seassa voisi olla myös yksinkertaisia englanninkielisiä lauseita jäsennettävänä? Tämä on nyt vain yksi esimerkki siitä, että oppiainerajoja on lopulta varsin yksinkertaista rikkoa, kunhan ilmapiiri on tällaiseen toimintaan suotuisa.

Jotenkin uskon ja luotan siihen, että monialaiset oppimiskokonaisuudet lisäävät koulussa viihtymistä sekä oppilaiden omatoimisuutta ja vastuuntuntoisuutta. Ei ainoastaan projektien aikana, vaan myös laajemmin. Tämä on minun unelmani, johon uskon.

Mitä on laaja-alainen osaaminen?

Mitä minulla tulee ensimmäisenä mieleen laaja-alaisesta osaamisesta, on se, että siinä oppilaalla on hallussa suurempia kokonaisuuksia. Hänelle on kertynyt monipuolista osaamista, jota hän tarvitsee nykypäivän ja tulevaisuuden yhteiskunnassa selvitymiseen.

Sitähän se laaja-alainen osaaminen oikeastaan onkin, kun perehtyy uuteen opetussuunnitelmaan. Tietojen ja taitojen lisäksi laaja-alaiseen osaamiseen kokonaisuuteen sisältyvät arvot, asenteet ja tahto. Kun oppiaineisiin sisällytetään laaja-alaisen osaamisen osa-alueita otetaan huomioon oppilaan kasvaminen ihmisenä ja kansalaisena.

Elämää vartenhan sitä koulua käydään, joten meidän tulee antaa näille tulevaisuuden lupauksille mahdollisimman hyvät eväät elämään. Olen monesti miettinyt kumpi on tärkeämpää se, että oppilas hallitsee hirveästi nippelitietoa vai se, että hän osaa toimia yhdessä toisten kanssa ja oppii aktiivisen tiedonhankkijan rooliin. Asioiden ymmärtäminen ja sydämen viisaus, ne voisivat olla ne hyvät matkaeväät elämään.

                                                                              Eveliina Kestilä

Oman kirjan työstämistä

Monialaisen oppimiskokonaisuuden toteuttaminen on päässyt siihen vaiheeseen, että ensi viikolla pidämme kirjojen julkaisutilaisuuden.

Omasta mielestäni tähän mennessä mielekkäin työvaihe on ollut omien kirjojen työstäminen. Oppilaat puursivat ahkerasti omien kirjojensa parissa ja jokainen 6. luokkalainen pystyi kirjottamaan jokaisesta kirjan luvusta vähintään yhden sivun mittaisen. Vaikka luokka oli täynnä oppilaita ja sinne tänne meneviä Chromebookien virtajohtoja, ei tämä opettajan silmissä sekasorrolta näyttävä tilanne hidastanut oppilaiden työskentelyä. 

Tunneilla oli mukava huomata, että oppilaiden välinen yhteistyö sujuu yli luokka-asterajojen. Näin jälkikäteen ajateltuna toivoisin, että meillä olisi ollut enemmän aikaa ohjeistaa oppilaita palautteen antamiseen. Nyt osa palautteesta on jäänyt melko pintapuoliseksi. Tätä voidaan onneksi harjoitella vielä myöhemminkin.

Kuvitusvaiheessa minulla oli luokassani muutamia esimerkkejä kirjojen kuvituksista, joita oppilaat saivat käydä tutkailemassa. Oppilaat tekivät kirjaansa kansikuvan ja yhden kuvituskuvan tai kartan. Tämän vaiheen toteutin luokassani melko lyhyellä aikataululla, mikä on selkeästi näkyvissä kuvien laadussa. Olisin toivonut, että olisin voinut järjestää siihen enemmän aikaa, mutta joulukiireet alkoivat luokassakin painaa kovasti päälle.

Vielä on jäljellä opettajalle ehkä haastavin vaihe eli kirjojen "painaminen". Alkuviikosta oppilaat loihtivat tulosteista houkuttelevan näköiset kirjat, mitkä pääsevät sitten esille kirjojen julkistamistilaisuudessa.

Hyvin antoisaa on ollut tähän asti, joten eiköhän tuo loppukin mene mallikkaasti :)

                                                                       Eveliina Kestilä

Oppimispeliprojekti koti- ja lemmikkieläimistä

Projekti toteutettiin Pöllönkankaan koulun kahden 4.luokan kanssa. Työnjako suunnitelmissa meni ryhmissä rinnakkain toisen oppimispelin kanssa ja koululla työnjako meni käytännössä niin, että molemmat opettajat vastasivat oman luokkansa projektista. Yhdessä jaoimme ajatuksia ja ideoita aina välillä, kun siihen tarjoutui tilaisuus.

Kyseinen oppimispeli projekti on edennyt rinnakkain lähes samaa aikaa, kun suunnitelmia on kirjattu. Vierailut oli tehty syksyllä jo ennakkoon, kun projektin toteutus oli varmistunut.

Tavoitteet: 

• Opitaan oppimispeliin liittyvät keskeiset käsitteet ja sisällöt sekä pelejä tehdessä että toisten pelejä pelatessa
• Opitaan erilaisia tiedonhakukeinoja
• Työnjako ja vastuunotto lopputuotoksen kannalta
• Oman ja muiden töiden arviointia

Näihin yleisiin tavoitteisiin lisäisin vielä ryhmätyötaitojen kehittämisen, jota pidän yhtenä tärkeimmistä tavoitteista jatkuvasti pitkin matkaa.

Laaja-alaisista tavoitteista projektiin sisältyy tavalla taikka toisella jotain kaikista seitesemästä osa-alueesta. Tarkka kuvaus suunnitelmissa.

Toteutus:

Aivan ensimmäiseksi kävimme tutustumassa kaikkien 4.luokkien kanssa syyskuun loppupuolella Oulussa Lambergin maitotilaan ja pääsimme näin paikan päälle näkemään mitä kaikkea maitotilalla tapahtuu. Oppilaat kyselivät maitotilan isänniltä, joita oli kaksi ja emännältä kovasti erilaisia asioita maidontuotantoon liittyen sekä elämästä muutenkin maitotilalla. 

Myöhemmin syyskuussa saimme 4.luokille vierailijaksi opaskoira Samun. Samun isäntä kertoi Samun työstä ja siitä millainen apu opaskoira on sitä tarvitsevalle. Kysymyksiä oppilaiden taholta tuli taas valtavasti. Näiden kahden vierailun myötä saimme projektiin asiantuntija osuutta. Lisäksi tilasin eläinten viikon materiaalin oppilaille, joka käsitteli koiraa. Käsittelimme materiaalia eläinten viikolla vko 41 lokakuussa.

Vierailujen jälkeen oppilaat saivat viikon ajan lukea Jäljillä4-kirjasta lemikkieläinjakson kappaleet ja tehdä perustehtävät. Kotieläimiin olimme tutustuneet oppitunneilla edellisessä jaksossa. Kävimme yhdessä luokassa läpi tehtävät. Tässä vaiheessa tutustuimme myös erilaisiin peleihin, kylläkin aika pikaisesti. Kirjaan perehtymisen jälkeen jokainen kirjasi valmiille monistepohjalle, mistä aiheesta haluaisi tietää enemmän, mistä voisi hakea aiheesta lisätietoa, millaisen pelin voisi/haluaisi toteuttaa. 

Näiden aloituspuuhien jälkeen jaoin itse oppilaat neljän hengen ryhmiin huomioiden sen, että kaikissa ryhmissä työskentely onnistuisi erilaisista oppijoista/työskentelijöistä huolimatta. Luokassamme on 16 oppilasta, joten ryhmiä tuli neljä. Myös toinen 4.-luokka innostui toteuttamaan peliprojektia kanssamme. Projektin toteutukseen varasimme kaikki ylt:n, äidinkielen ja kuvaamataidon tunnit. 

Aluksi tehtiin ryhmille omat logot ja keksittiin nimet. Seinälle laitoimme listan, jossa oli projektin etenemisen vaiheet. Ryhmä laittoi merkkinsä etenemistahdissa aina oikealle kohdalle listaan. Tämä tahtoi unohtua projektin edetessä. Emme aiemmin olleet tällaista käyttäneet, joten tätä täytyy varmasti harjoitella tulevissa projekteissa lisää.

Ryhmät saivat valita, minkä tyyppisen pelin valmistavat ja mistä aiheesta. Tärkeää oli huomioida ja muistaa, että pelin tulee opettaa jotain valitusta aiheesta peliä pelaaville. Kaikki neljä ryhmää luokassamme päätyivät lauta peliin. Aihealueen peliin ryhmät saivat valita vapaasti opikelluista asioista. Kaksi ryhmistä valitsi aiheeksi koirat ja kaksi lemmikkieläimet. Pelin suunnittelu aloitettiin miettimällä sääntöjä ja hakemalla tietoa omasta aiheesta, perustuen pelin ideaan.Tietoa haettiin netistä luokassa olevilla tietokoneilla sekä oppilaiden omilla älykännyköillä. Lisäksi hyödynsimme koulun omaa tietokirjallisuutta oppikirjan lisäksi.

Etukäteen emme asettaneet peliprojektille tiukkaa aikataulua, vaan ähdimme siitä liikkeelle, että käytämme siihen tarvittavan ajan. Pelilautojen, -merkkien ja korttien tekeminen vei kohtalaisen paljon aikaa, kokonaisuudessaan kolme viikkoa. Yksi ryhmä otti myös hienosti toteutuksessa huomioon luokassamme olevan ja tässä kyseisessä ryhmässä työskennelleen pistetekniikoin opiskelevan oppilaan. He mm. tekivät yhdessä pistekirjoituskoneella kontaktille pelilautaan omia merkintöjä pelirataan. 

Pelilautojen/-pohjien työstöä

Pelilautojen ym. työstön jälkeen pelejä koepelattiin luokassa oman ryhmän kesken ja tämän pohjalta vielä mietittiin lopullisia sääntöjä peleille ennen sääntöjen puhtaaksi kirjoittamista. Lopuksi säännöt kirjoitettiin puhtaaksi ja sen jälkeen luovutettiin pelattavksi luokassa muille ryhmille. Kaikki ryhmät ovat nyt pelanneet toistensa pelit sekä olemme pitäneet pelitunnin 1.-luokan kummioppilaillemme.

Vielä olisi tarkoitus yhdessä toisen 4. luokan kanssa pelata toistemme pelejä.

Arviointi:

Arviointia on tapahtunut opettajan ja ryhmän taholta pitkin matkaa. Vielä on kuitenkin tekemättä itsearviointi ja vertaisarviointi kirjallisesti. Näiden pohjalta olisi tarkoitus vielä keskustella yhdessä projektista kokonaisuudessaan. Nyt kun katsoo tätä taaksepäin, näyttää sille, että projekti on kulkenut aikalailla mukana miltei koko syksyn enemmän tai vähennän aktiivisesti. Oppilaat ovat jaksaneet olla innostuneita koko matkan ajan. Aamulla ensimmäinen kysymys oli usein: -Tehdäänkö tänään peliä? Ja kun vastaus oli: -Kyllä! niin JEE huuto seurasi sitä :) Opettajana jatkossa haluaisin ja pitäisi panostaa vielä enemmän projektissa mukana olevien pettajien kanssa tehtävään yhteistyöhön ja vastuualueidan jakamiseen. Tällä tavoin saisi varmasti projektiin vielä enemmän monipuolisuutta. Eniten mietityttää edelleen, se miten saada vastuullisti työskentelemään ne oppilaat, jotka helposti ovat vapaamatkustajan asemassa. Yritimme projektin alkaessa kovasti miettiä kunkin ryhmän jäsenen vastuu alueita, mutta silti on vielä osalle erittäin vaativa tehtävä pysyä ryhmän toiminnassa aktiivisesti vastuullisena jäsenenä mukana. Tätä selvästi tulee harjoitella jatkossain kovasti.

                                                                                             Tarja Vuotila

Oman toimintaympäristön työ- ja yrityselämä

Opettaja luotsina -kurssin projektityön loppuraportti

Projektin työnimi oli ”Oman toimintaympäristön työ- ja yrityselämä” ja kohderyhmänä oululaisen yläkoulun yhdeksäsluokkalaiset. Mukana projektissa oli kolme viidestä yhdeksännestä luokasta, luokkakoko on 22 – 25 oppilasta.  Projekti toteutettiin nivomalla teoriatietoa yhdeksäsluokkalaisten TET (työelämään tutustuminen)- jakson valmisteluihin ja toteutumiseen sekä reflektointiin TET-jakson jälkeen.

Projektin laajempana teemana olivat työ- ja yrityselämään tutustuminen ja työnhakutaitojen kehittäminen integroimalla opinto-ohjauksen, äidinkielen ja yhteiskuntaopin ops:n mukaisia aihesisältöjä oppilaiden kannalta mielekkääksi kokonaisuudeksi. Opinto-ohjauksen näkökulmasta projektin yhtenä tavoitteena olivat myös oppilaiden itseohjautuvuusvalmiuksien, itsetuntemuksen ja urasuunnitteluvalmiuksien kehittyminen.

Tarkennetut eri aineiden ops:sta johdetut tavoitteet olivat aiheittain, oppiaineet yhdistäen:

• työelämään tutustuminen: työelämän pelisäännöt, työaikaa ja työn tekemistä koskeva lainsäädäntö ja ohjeistukset
• oman toimintaympäristön pk-sektoriin perehtyminen: TET-jakson orientaationa TET-paikan yritysesittely/kiinnostavan ammatin esittely, tutustumispaikan hakeminen,
• Itsetuntemuksen kehittyminen: työhakemus, TET-paikkahaastattelu, reflektoiva TET-raportti ja TET-jakson itsearviointi
• viestintä- ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen: hakemukset, haastattelut, tiedonhaun ja TET-jakson palautekeskustelut ja esittelyt
• oppilaan urasuunnittelutaitojen kehittyminen: ammatinvalintaohjelman käyttö ja tulosten reflektointi yksin ja yhdessä
• työvälineiden käyttötaidon kehittyminen
• itseohjautuvuusvalmiuksien kehittyminen

Uuden ops:n mukaiset laaja-alaisen osaamisen alueet:

• L1: Ajattelu ja oppimaan oppiminen
• L2: Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
• L3: Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
• L4: Monilukutaito
• L5: Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
• L6: Työelämätaidot ja yrittäjyys
• L7: Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Olemme tehneet tämän tyyppistä yhteistyötä jonkin verran jo aiemmin, mutta strukturoituna ja aikataulutettuna sitä kokeillaan nyt ensimmäisen kerran. Aihealuetta käsitellään kaikkien em. kolmen oppiaineen tunneilla. Ilman koordinointia ja opettajien välistä yhteistyötä ops:n sisällöt kehnoimmillaan toteutuvat niin, että hakemusten laadintaa, työpaikkahaastatteluja jne. muita edellä esitettyjä aiheita käsitellään kolmen eri oppiaineen tunneilla vain oppiaineen sisällä aihealueet toisiinsa linkittäen ja lisäksi työpaikkahakemuksia tehdään vielä tietotekniikan valinnaisainetunnilla.

Koska oppituntien pituus koulullamme on 75 minuuttia ja olemme 5-jaksojärjestelmässä, yhteisen suunnitteluajan löytäminen on hankalaa. Olemme koululla yleensä aamusta iltapäivään saakka, mutta jokaisen arkeen kuuluu monenlaisia muitakin työtehtäviä. Lisäksi ennakoimattomat työpäivän sattumukset ja yhteydenotot vaativat oman osansa. Niinpä yhteistyö on ollut useimmiten nopeiden kommenttien vaihtamista ja työnjakokin on mennyt ops:n tavoitteita peilaten mutta päällekkäisyydet karsien.

Oppilaita osallistettiin projektiin ja sen suunnitteluun kertomalla TET-jakson laajemmat tavoitteet ja peilaamalla niitä ops:n tavoitteisiin. Sen jälkeen asetettiin kysymyksiä yhdessä ja siitä lähdettiin liikkeelle. Ensimmäiset yhdessä mietityt kysymykset olivat

Mikä ammatti minua kiinnostaa ja miksi?

Mitä työelämään tai koulutukseen liittyviä asioita haluaisin tietää?

Kuva 1. Ensimmäiset kysymykset

Projektissa tiedonlähteinä olivat kokemusoppiminen, yrityshaastattelut, yhdessä oppiminen ja tekeminen sekä tiedonhaku netistä.

Osa ensi esitetyistä kysymyksistä koottiin Kahoot-peliksi. Kunkin luokan tekemä Kahoot-peli pelattiin toisen luokan kanssa.

Lisäksi oppilaat kartoittivat omia vahvuuksiaan ammatinvalintaohjelman avulla. Saman testin he ovat tehneet edellisenä keväänä ja nyt he vertasivat ammatinvalintaohjelman tuloksia edellisiin. Työvälineinä oppilaat käyttivät koulun atk-luokan tietokoneita sovellus- ja selainohjelmineen ja omia älypuhelimia.

Kuva 2. Oppilaat saivat lisätietoa urasuunnittelua ja TET-paikan hakua varten ammatinvalintaohjelman avulla.

Koulussa keskeisinä työmuotoina ovat olleet yhteistoiminnallinen ja yhteisöllinen oppiminen, henkilökohtaisemmissa osioissa korostui itsenäinen työskentely, jonka tavoitteena olivat opinto-ohjauksen ops:n tavoitteet itsetuntemuksen ja itseohjautuvuusvalmiuksien kehittyminen.

Kuva 3. Ammatinvalintaohjelman tuloksia tutkittiin tarkasti ja keskusteltiin tuloksista ja ammattivinkeistä ryhmässä.

Tämän jälkeen oppilaat tekivät oman aikataulutussuunnitelman TET-paikanhausta em. tavoitteineen ja alkoivat toimia suunnitelmansa mukaisesti. Koulutyöskentelyssä oppilaat työskentelivät luokittain, osittain pienemmissä ryhmissä. Osan työskentelystä tapahtui oppilaiden alakohtaisen kiinnostuksen mukaan muodostamissa ryhmissä.

Samaan aikaan oppilaat kartoittivat oman toimintaympäristön pk-sektoria ja sen toimijoita toisen opettajan ohjauksessa. Myös työelämän käytänteet, säännöt ja ohjeet tulivat tutuiksi. Kolmas opettaja ohjasi vuorovaikutustaitojen kehittämisessä ja vuorovaikutustilanteiden harjoituksia tehtiin myös.

TET-jakson aikana yhteydenpitoa ei ollut.

Kuva 5. Oppilailla oli TET-paikalla mukana arviointilomake, jonka työnantajan edustaja täytti palautekeskustelutilanteessa.

Kun oppilaat tulivat TET-jakson jälkeen kouluun, käytiin viikon kokemukset yhdessä läpi peilaten niitä ennen TET-jaksoa käsiteltyihin ”teoriatietoihin”.

Vielä ovat jäljellä TET-raportin laatiminen ja oman TET-paikan yritys-, ammattiala- ja ammattitietojen yhdistäminen yhteiskuntaopin tietosisältöihin yhteisesti oman luokan kanssa. Samoin tulossa on myös alemmalle vuosiluokalle toteutettava ammattiesittely, joka on 4. jaksossa. Tuolloin kukin oppilas esittelee oman TET-paikkansa toiminta-ajatuksen, liikeidean, ammatteja ja työtehtäviä. Kokonaisuuden arviointi tapahtuu vasta näiden jälkeen.

Oppilaskohtaisessa aineiden arvioinnissa otetaan huomioon oppilaan työskentelyä. Arvioinnin käytännön järjestelyt otettiin huomioon jo projektin suunnitteluvaiheessa. Jokainen opettaja arvioi oman oppiaineen tavoitteiden toteutumisen ja oppituntien tuotokset. Oppilaat asettivat työskentelylleen eritasoisia tavoitteita jo projektin alkaessa.

Opinto-ohjauksen osuus on siis aika lailla paketissa, äidinkielen ja yhteiskuntaopin opettajien työskentely projektin tiimoilla jatkuu vielä 1.12. alkaneen 3. jakson ajan. Heidän osaltaan loppuraportin aika on vasta sitten.

Hankaluutena tämän tyyppisen työskentelyn suunnittelussa ja toteutuksessa ovat ensisijaisesti käytännön haasteet. Jaksotettu lukujärjestys rajoittaa yhteistyön toteuttamista, koska aineiden oppitunnit sijoittuvat kukin eri tavoin jaksoille ja jollakin jaksolla tietyn oppiaineen tunteja ei ole välttämättä ollenkaan. 75 minuutin oppitunnit antavat hyvin väljyyttä yhteisölliseen työskentelyyn oppiaineen tunnilla. Oppituntien sijoittuminen lukujärjestykseen ei kuitenkaan aina tue projektin kaltaisten kokonaisuuksien optimaalista toteuttamista. Kun koulussa on useita saman aineen opettajia, on luokkakohtaisten projektien toteuttaminen hankalaa, koska eri opettajat työskentelevät samojen oppilaiden kanssa, ts. työryhmä olisi kokoonpanoltaan erilainen eri luokkien kanssa. Koska koulussamme on vain kaksi atk-luokkaa ja ne ovat myös lukion käytössä (ts. n 700 käyttäjää), on tietotekniikan käytön haasteet pyrittävä ratkaisemaan luovuutta käyttäen. 1940-luvulla valmistunut koulurakennus on suunniteltu toisenlaista koulutyöskentelyä varten ja yhteisöllisen oppimisen motivointi on pyrittävä saamaan aikaan muilla keinoin. Vain osalla opettajista on ns. ”kotiluokat”, suurimmaksi osaksi sekä opettajat että oppilaat kiertävät luokasta toiseen oppitunnilta toiselle siirtyessään. Sekin tuo omat erityispiirteensä yhteisöllisen oppimisen etukäteisjärjestelyihin.

Opettaja luotsina –kurssin alkaessa huhuilin yhteistyötahoja myös kurssin kautta ja sainkin pari kontaktia. Yhteistyö ei kuitenkaan käynnistynyt ajatellulla tavalla, koska kaikki kolme toimijaa olimme eri kouluilta ja kullakin omat tavoitteet ja aikataulutukset. Yksi kolmesta jätti ilmeisesti koulutuksen kokonaan. Tilannetta ei helpottanut, että jouduinkin yllättäen toimenpiteeseen ja sen jälkeen kuukauden sairauslomalle, jonka aikana näyttöpäätetyöskentely ei onnistunut juurikaan. Sijainen tuli talon ulkopuolelta ja työyhteisölle uusi tuttavuus. Hän hoiti oppitunnit ”perussetillä”. Projekti ontui pahemman kerran, mutta olemme sopineet toteuttavamme sen uudelleen seuraavan lukuvuoden aikana.