sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ilmiöpohjaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia


Opetussuunnitelma uudistus tuo mukanaan uusia käsitteitä, jotka helposti tuntuvat kentällä itse kullakin vielä menevän sekaisin ja herättävän kauhua. Itsekkin olen joutunut pysähtymään ja selvittämään tuon tuostakin, mitä laaja-alaisilla tavoitteilla, ilmiöpohjaisuudella ja monialaisuudella oikein perin pohjin tarkoitetaan. Vieläkin tarvitsen aina välillä itselleni selvennystä ja yritän luoda mielessäni konkreettisia esimerkkejä, mitä mikäkin sisältää. Tarvii siis vääntää välillä rautalangasta ja välillä tuntuu, etteihän tämä nyt mitään niin tähtitiedettä ole... Onko muilla ollenkaan samanlaisia tuntemuksia? :)

Kuitenkin päällimmäisenä tunteena on innostus ja ihastus siitä, että tulevaisuudessa koulujen opiskelukulttuuri tulee muuttumaan todella mielenkiintoiseen suuntaan sekä opettajan  että oppilaan näkökulmasta. Ilmiöpohjaisuus opiskelun lähtökohtana antaa oppimiselle varmasti aivan erilaiset lähtökohdat ja on motivoivaa jo itsessään, kun tutkiminen ja oppiminen lähtee oppilaita itseään kiinnostavista kokonaisuuksista. Ilmiöpojjaisuus opiskeltavan kokonaisuuden lähtökohtana vaatii opettajalta rohkeutta, taitoa heittäytyä tilanteisiin ja luottamusta siihen, että oppimista tapahtuu myös silloin, kun ei itse varsinaisesti opeta vaan antaa oppilaiden itse oppia.

Parhaimmillaan ilmiöpohjaisten monialaisten oppimiskokonaisuuksien keskellä sekä opettaja että oppilaat voivat varmasti kokea melkoisia flow hetkiä, mutta ennenkuin siihen päästään, on varmasti suurimmalla osalla kouluista Suomen maassa vielä pitkä tie. Opettajan tulee ainakin sen yhden kerran lukuvuodessa käsittää oma opettajan roolinsa uudella tavalla sekä oppilaiden tulee myös oppia uudenlainen oppilaan rooli vastuullisena ryhmän jäsenenä. Muutokselle tulee antaa aikaa ja muistaa edetä pienin askelin, ettei rimakauhu iske. Onnistumisen tunteet ja oppimisen ilo kantavat varmasti näiden prosessien myötä ja tuovat rohkeutta mennä kohti uusia oppimiskokonaisuuksia. Ritaharjun koulun OK-viikoista kertovasta "raportista" löytyi valtavasti hyviä käytännön vinkkejä ilmiöpohjaisten oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun,toteutukseen ja arviointiin.

Ei muuta, kuin heittäytymään rohkeasti ja nauttimaan ennalta arvaamattomista lopputuotoksista sekä oppimisen ilosta!


6 kommenttia:

  1. Ja miten innostaa oppilaita astumaan boksin ulkopuolelle, ettei aina tyydy siihen helpoimpaan ratkaisuun tai tuttuun konseptiin? Aika paljon saa tehdä työtä sen eteen, että oppilaat oikeasti rohkaistuisivat tekemään jotain eri lailla, luovasti. Mutta koko ajan taidot karttuvat ja rohkeus kasvaa, opellakin!

    VastaaPoista
  2. Tosiaankin, hykerryttävän innostavalta kuulostaa tuo tulevaisuuden koulu oppilaankin näkökulmasta. Täytyy nyt vaan malttaa edetä pienin askelin -ja pitää huolta koko kouluyhteisöstä. Tätä uudistusta kun ei tehdä yksin omassa luokassa.

    VastaaPoista
  3. Onneksi työskentelen työyhteisössä, jossa uusi muutos koetaan mahdollisuutena. On varmasti paljon kouluja, joissa täytyy tehdä paljon työtä opettajanhuoneessa, jotta päästään uusia oppimiskokonaisuuksia edes suunnittelemaan. Ritaharjun ok-viikolla aiheen sai käsittääkseni valita aivan vapaasti. Meidän koulussa kokeillaan ensin jaksoa, jossa opettaja luo tietynlaiset raamit aihepiireille. Esimerkiksi kasiluokkalaisten aiheena on laaja-alaisista osaamisen alueista arjen taidot ja itsestä huolehtiminen ja tarkempana tarkastelukohteena kuluttaminen. Oppiaineita tässä on äidinkieli, matikka ja valinnainen tietotekniikka.

    VastaaPoista
  4. Yhteisön merkitys usein yhteistyötä vaativien erilaisten ilmiöpohjaisia kokonaisuuksien rakenteluun on valtava. Itse sain rohkeutta juuri työkavereilta. Etenkin rehtorin heti ensimmäisenä päivänä syksyllä antama lupa mokata auttoi. Laajoja kokonaisuuksia suunniteltaessa oppilasta osallistaen mahdollisuus pieleen menemiseen on aina läsnä. Toisaalta hiukan väärille urille lähtenyt kokonaisuus on saattanut synnyttää sellaisia kokemuksia ja tuloksia, joita ei opettajan yksin suunnittelema etukäteen täysin lukkoon lyöty sisältökeskeinen opetustapa olisi koskaan voinut tuottaa.

    VastaaPoista
  5. Jos on meissä opettajissa muutosvastarintaa, niin tuntuu olevan myös osalla oppilaista pakokauhu, kun tehdäänkin jotain "normaalista" poikkeavaa. Pienin askelin on siis edettävä ;)

    VastaaPoista
  6. Hauska huomata, että rautalankamallia tarvitsevat muutkin kuin minä. Ehkä työtavan muutos on helpompaa kuitenkin käytännössä kuin teoriassa; tietää, mitä pitää tehdä (ja antaa itselle mahdollisuuden harjoitella), mutta miettii toisaalta, toteutuuko ne laaja-alaiset kokonaisuudet, ilmiöpohjaisuus yms. nyt varmasti tässä työssä. Oppilaat ovat myös erilaisia; toisille uusi tapa oppia vie enemmän aikaa kuin toisella. Onneksi voi edetä pienin askelin alkuun.

    VastaaPoista