Ilmiöpohjainen oppiminen ja laaja-alaisuuden pedagogiikka ovat tulevaisuutta, vai pitäisikö sanoa tätä päivää. Joissakin koulussa se on jo tätä päivää, meillä tulevaisuutta.
Koulujen on muututtava. On jo kauan puhuttu siitä, että peruskoulu ei vastaa nykyajan haasteisiin. Nykymaailmassa muutos ja uudistuminen ovat arkipäivää, mutta kouluissa ei ole pitkään aikaan muuttunut mikään. Uusi Opetussuunnitelma on siis enemmän kuin tarpeen.
Ilmiöpohjaisessa oppimisessa oppilaan oma rooli on tärkeä. Itseohjautuvuudesta puhuttiin jo edellisessä Opetussuunnitelmassa. Nyt kuitenkaan oppilaalle ei ole mahdollisuutta valita, onko itseohjautuva vai ei. Ilmiöpohjaisen oppisen ajatuksena on se, että oppilas etsii itse tietoa eri ilmiöistä ja tapahtumista. He voivat valita eri aiheita ja toivottavasti myös tavan, mistä ja miten tietoa etsitään. Sen lisäksi tieto pitäisi sisäistää ja opiskelun perusteella tehdä johtopäätöksiä.
Itseohjautuva oppilas kuitenkin työskentelee yhteistoiminnallisesti. Tiimityöskentely on ehkä parempi termi yhteistoiminnallisuudelle. Peruperiaate on kuitenkin sama. Oppilaan tulee ottaa vastuuta sekä omasta että koko tiimin oppimisesta. Näin se ainakin pitäisi toimia.
Miten ilmiöpohjainen oppiminen eroaa oppimiskokonaisuuksista, jotka olivat vanhan Opsin uusia tuulia? Omassa koulussani oppimiskokonaisuudet jäivät hyvin irrallisiksi. Niitä kokeiltiin muuta kerta, koska niin määrättiin. Siksipä ilmiöpohjainen oppiminen pitäisi saada kiinnittymään koulun rakenteisiin. On kyse suuresta muutoksesta.
Miten homma saadaan toimimaan käytännössä? Itse olen ollut koko ajan sitä mieltä, että rehtorin/johdon pitää olla innokkaana promoottorina kohti kokonaisvaltaisen oppimisen kulttuuria. Olen hieman kateellisena lukenut esimerkeistä, joissa pitkäjänteisesti on jo tehty toimia, joilla ilmiöpohjainen oppiminen saadaan onnistumaan. Se ei käy ihan käden käänteessä. Koulun sekä sisäiset että ulkoiset rakenteet on tuettava mm. yhteistyötä, jota uusi oppimistyyli edellyttää sekä opettajilta että oppilailta.
Uusi Opetussuunnitelma velvoittaa ilmiöpohjaiseen opetukseen ja laaja-alaisten oppimiskokonaisuuksien käsittelyyn, mutta antaako se tarpeeksi mahdollisuuksia niiden toteutukseen. Itse ajattelin, että tuntikehyksessä olisi voitu huomioda jotenkin tämä uudentyyppinen opetus. Kuitenkin tuntijako on rakenteellisesti sama, mikään ei ole muuttunut.
Kohti uusien ilmiöiden oppimista mennään. Jotkut koulut ovat jo toteuttanee tosi mielenkiintoisia oppimiskokonaisuuksia menestyksellisesti. Meidän koululla on vielä paljon kehitettävää, mutta innolla kohti uutta - toivottavasti koko opettajakunta innostuu mahdollisimman pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti