Kirjoittelen vasta nyt 7.10. webinaariin korvaavaa tehtävää. Sain voitettua tekniset ongelmat webinaarin kuuntelussa, kun siirryin kuuntelemaan Niinan puheenvuoroa työpaikalle ja luovuin kotikoneen käyttämisestä.
Täytyy kiittää Niinaa (naapuriin terveisiä!) yhteisöllisen oppimisen ajatuksen kristallisoinnista. Kaiken ops-tohinan keskellä on unohtunut, mihin yhteisöllisellä oppimisellä pyritään. Yhteisöllisessä oppimisessa on tosiaan kyse yhteisestä tehtävän ja tavoitteen asettelusta, jossa luodaan myös yhteistä ymmärrystä. Ihmisten välinen vuorovaikutus tuntuu tässä yhteydessä unohtuvan, kun samaan aikaan ollaan digiloikkaamassa. Niinan sanoin teknologia luo mahdollisuuksia yhteiseen keskusteluun, mutta se ei ole itsetarkoitus. Tärkeämpää on yhteisöllisen työskentelyn käynnistämät oppimisprosessit ja yhteisöllisen oppimisen luomat taidot työelämää varten. Aika harvahan pystyy enää tekemään työtään yksinään.
Opettajilla on vielä harjoiteltavaa yhteisöllisessä työskentelyssä, ainakin pienissä kouluissa. Omassa koulussani on vain yksi aineenopettaja ainetta kohti (lukuunottamatta paria ainetta) ja rinnakkaisluokkiakaan ei ole kuin pari, joten yhteistyökumppani pitää löytää jotenkin muuten kuin "luonnollisesti". Opettajat ovat tottuneet perinteisesti tekemään työtään yksin ja yhteisistä työskentelytavoista sopiminen näyttää olevan ylivoimainen este, vaikka kaksi opettajaa opettaa samaa ryhmää (toisella opettajalla toisessa jaksossa 2/3 tunneista ja toisella 1/3, toisessa jaksossa toisinpäin). Kun opettajat eivät pääse sopimukseen, miten asioita opiskellaan, ovat myös oppilaat sekaisin, kumman tyyli on se oikea. Miten olikaan se jaettu asiantuntijuus, vertaistuki ja rakentava kritiikin antaminen sekä vastaanottaminen?
Toisille yhteistyön tekeminen on luonnollisempaa. Tälläiset yksilöt ovat varsin avarakatseisia ja kiinnostuneita työnsä kehittämisestä. Yhteisölliseen työskentelyyn ei voi pakottaa ketään, vaikka sitä vaaditaan. Motivaatio yhteisöllisyyteen pitää löytyä sisäisesti, mutta toisten positiiviset kokemukset voivat kannustaa periaatteellisia vastustajia yhteisöllisyyteen. Meidän koululla tvt-resurssia on käytetty opetuksen kehittämiseen ja kaksi opettajaa on muiden käytettävissä tablettien ja sähköisten oppimisympäristöjen käyttöönotossa. On ollut ihanaa huomata, kuinka koulun varovaisin opettaja on rohkaistunut käyttämään teknologiaa vertaistuen avulla omassa luokassaan, jossa hän ei ole aikaisemmin käyttänyt minkäänlaista teknologiaa. Pienin askelin kohti yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä.
Tällaisilla kursseilla on valtavan hyvä mahdollisuus opetella yhteisöllistä oppimista. Esimerkiksi monialaista kokonaisuutta suunniteltaessa oli mukavaa huomata, kuinka suunnitelma lähti kehittymään yhteisöllisesti, välillä jopa yhtä aikaa kirjoittaen. Lauseet vain soljuivat toisen kirjoittamien lauseiden lomaan, ja sain uusia ajatuksia ja näkökulmia toisten kirjoittamista suunnitelmaosuuksista.
VastaaPoistaOpetustyössä olen huomannut, että yhteisöllistä oppimista on hyvä opetella pienin askelin. Hyvin pohjustetussa oppimistehtävässä oppilaiden tiedonhaku ja yhteisöllinen oppiminen sujuvat luontevasti. Herää uusia kysymyksiä, uudenlaisia yhteyksiä ja merkityksellisiä tietokokonaisuuksia, kun antaa oppilaiden esimerkiksi kirjoittaa kysymyksiä aiheesta Padlet-seinälle, ja näihin sitten voivat toiset oppilaat vastata, ja tarvittaessa etsitään tietoa yhdessä. Olisi mukava kuulla vinkkejä hyvistä yhteisölliseen oppimiseen soveltuvista some-välineistä.
Voin allekirjoittaa ajatuksesi siitä, että toisille yhteistyön tekeminen on luonnollisempaa/ helpompaa kuin toisille. Pienellä kyläkoululla ollessani yhteistyö oli olennainen osa koulupäivää. Ajatuksia heitettiin, kun kohdattiin opettajien kanssa käytävällä, kahvilla, opehuoneessa... Osa ajtuksista toteutetiin yli luokka- ja oppiainerajojen. Osa jäi muhimaan/ toteuttamatta.
VastaaPoistaIdeoiden ja ajatustenvaihto antoi voimaa arkeen ja työssä jaksamiseen.
Tämän kadotin siirtyessäni isolle koululle :(
Isossa työyhteisössä yhteistyön tekeminen on esillä. Siitä keskustellaan, mutta se jää keskustelun tasolle. Mikä yhteistyön esteenä? Toki oman haasteensa tuo isot ryhmäkoot.
Tähän teknologiaan vielä palaten: Kuka osaa sanoa, mikä tuo Qrit/Qrit/Grit-ohjelma on, mistä Anne Lukkari puhui Ritaharjun ok-viikon yhteydessä? Hän kertoi vain, että sen avulla oppilaat kykenivät raportoimaan/hahmottamaan, missä ovat menossa. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä ohjelmasta.
VastaaPoista