Innokkaana kohti yhteisöllistä työskentelyä ja oppimista

Syysflunssan tyrmäämänä meni eilinen (7.10.) webinaari minulta ohi. Tänään olin taas jo vähän enemmän kartalla ja huomasin, mitä olin eilen ohittanut aivan huomaamattani... No nytpä sitten jälkikäteen webinaarista valaistuneena kirjoittelen muutamia ajatuksiani tänne blogin puolelle.

Nina Impiön luento herätti paljon ajatuksia ja oli alusta loppuun saakka täyttä asiaa. Yhteisöllisyyttä tulee usein ajateltua oppilaiden näkökulmasta, mutta työyhteisöllinen näkökulma jää monesti huomioimatta. Mielenkiintoista oli mielestäni huomata, miten samat asiat pätevät niin oppilaisiin kuin opetushenkilöstöönkin. Yhteisöllisyyttä ei voi lapsilta, niin kuin ei akuisiltakaan vaatia, jos sitä ei opeteta ja harjoitella. Yhteisöllisten toimintatapojen osa-alueet tulee yhdessä käydä läpi ja tiedostaa sekä harjoitella niitä arjen tasolla. Uskon, että opettajilla on enimmäkseen taitoa yhteisölliseen työskentelyyn, mutta asenteissa saattaa olla se suurin este. Kuten luennossakin tuli esille, omia totuttuja työskentelytapojaan voi olla vaikea muuttaa syystä taikka toisesta. Muutos vaatii kuitenkin aina motivaatiota, voimavaroja ja rohkeutta tehdä asiat toisin. Tämänkin voi helposti ymmärtää, vaikka itse olisikin innosta aivan soikeana :)
Avoimuus, suvaitsevaisuus, joustavuus, luotettavuus, kuuntelutaito, mukautuvaisuus, rohkeutta astua pois mukavuusalueeltaan, sosiaalisuus, kokeilunhalu... Tässä hienoja ominaisuuksia, tavoitetta ja haastetta meille kaikille, kun kohtaamme erilaisia yhteistyökumppaneita työyhteisöissämme. Suuria ja hienoja tavoitteita myös opetus- ja kasvatustyöhömme lasten kanssa. Tässä kohtaa haluan olla kuitenkin idealisti ja uskoa, että kaikki on mahdollista edeten pienin askelin.

Oman työajan uudelleen organisoiminen vaatii myös uutta näkökulmaa omaan työhön. Myös ajatus siitä, mitä omaan työnkuvaan kuuluu saattaa vaatia hieman ravistelua. Alkuopetuksessa työskennellessäni olen saanut kokea yhteistoiminnallisuutta työyhteisössäni ainakin jossain määrin ja omakohtaisesti nähnyt, miten suuri voimavara opettajakollegoiden kanssa tehty yhteistyö ja -suunnittelu onkaan. Lukuvuoden aikana yhdessä istutut "ylimääräiset" tunnit oikeasti helpottavat ja keventävät yksittäisen opettajan työmäärää. Uskon, että myös yhdessä pohditut asiat näyttäytyvät monipuolisempana opetuksena ja työskentelytapoina oppilaille.
Entisenä lastentarhanopettajana minulle onkin suorastaan kauhistus ajatella, että joutuisin tekemään töitä yksin ilman työtovereiden mielipiteitä, ideoita, tukea, mallia... Tämä lista voisi jatkua loputtomiin... Yhdessä olemme enemmän!

Minua oikeastaan vähän harmittaa tällä hetkellä, että olen ainoana omalta koulultani tällä kurssilla. Niin paljon on jo nyt tullut sellaista asiaa, jonka haluaisin jakaa koko työyhteisön kanssa. Kuten luennossakin tuli esiin, on hyvä malttaa ja miettiä, miten asioita lähtee omassa työyhteisössään viemään eteenpäin, vaikka itse puhkuisikin intoa ja haluaisi kaiken heti tuoda muidenkin tietoon. Pedatiimiin ops-työn tekoon omalla koulullamme koen saavani kokoajan todella paljon arvokasta tietoa sekä uusia näkökulmia arkityöhön. Vaikka koenkin, että meillä on todella hieno ja uudistushaluinen työyhteisö, löytyy aina uusia kehittämisen paikkoja, jotka tekevät työstämme vieläkin rikkaampaa. Ja toivottavasti se tulevaisuudessa näyttäytyy erityisesti oppilaille entistäkin mielekkäämpänä, yhteisöllisempänä ja monipuolisempana oppimisympäristönä.