Mulla oli vähän hankaluuksia tuon webinaarin tallenteen kuuntelemisessa, joten oli hyvä, että oli noita dioja tukena. Jokusen ajatuksen onnistun laittamaan tähän. Minä uskon, että yhteisöllinen opettajuus edellyttää muutoksia monessa kohdassa ja yhtenä mainittiin opetustyön käytänteet. Itse työskentelen luokkamuotoisessa erityisopetuksessa ja minulla on runsas joukko koulun ulkopuolisia yhteistyötahoja. Siltä osin yhteisöllinen työskentely toteutuu. Mutta entä toisia opettajia? No, on kolme aineenopea, joilla on tunteja opetusryhmälleni. Mutta se meidän keskinäinen yhteistyö ei välttämättä ole kovin merkittävää, ei määrällisesti eikä laadullisesti. Suurelta osin syy löytyy arjesta ja olemassa olevista käytänteistä. Esimerkiksi ajankäyttö: kouluviikon aikana ei välttämättä ole yhtä kokonaista tuntia ennen klo 16:a, jolloin voisimme yhdessä suunnitella. Mitä ja miten pitäisi muuttaa?
Tuota edellistä ajatusta jatkaakseni, yhteisöllinen oppiminen ei ole niin kovin kummoinen juttu - ainakaan äkkiä ajatellen. Jos ajattelen itseäni ja kolmea aineenopettajaa sekä luokassani työskenteleviä kahta koulunkäyntiavustajaa yhtenä ryhmänä, niin onhan meillä yhteinen tehtävä ja tavoite: tietyn oppilasryhmän oppilaiden kasvun ja oppimisen tukeminen ja ohjaaminen - tai jotain sinne päin. Meiltä taitaa puuttua se seuraava vaihe: vuorovaikutusta on lyhyitä, kiitäviä hetkiä, joiden aikana vaihdetaan ajatukset kaikkein tärkeimmistä asioista. Muuten vuorovaikutus tapahtuu wilmassa. Jaettujen merkitysten ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen jää siis aika heikoksi, vaikka luultavasti ajatuksemme eivät ole kovin kaukana toisistaan ja tuon tehtävän aikaansaamiseksi ei menisi kovin paljon aikaa.
Ja lopuksi joudun myöntämään, että hiukan heräsin tämän webinaarin ansiosta. Olen usein - tuskaillessani noiden edellisten asioiden kanssa ajanpuutteen takia - ajatellut, että sujuuhan asiat ihan hyvin ilman tämän tiiviimpää yhteistyötäkin. Mutta kysymyshän ei olekaan pelkästään siitä. Webinaarin sisälsi väitteen: yhteisöllinen työskentely käynnistää tehokkaita oppimisen mekanismeja. Tätä en ollut itse aiemmin juurikaan ajatellut tai huomioinut. Jäi vähän sellainen olo, että pitäisi tietoisesti järjestää kokeilu yhteisöllisestä työskentelystä siellä omassa arjessa. Voisikohan tuon väitteen näyttää toteen?
Olisipa kiinnostavaa saada kuulla kokemuksista, mitä tapahtuu kouluyhteisössä, jossa yhteistyölle ja yhteistoiminnallisuudelle järjestetään aiempaa enemmän aikaa. Mitkä ovat ne konkreettiset asiat, jotka muuttuvat, helpottuvat, tehostuvat tai vaikeutuvat. Oppimistutkimusten mukaan yhteisöllisyys todellakin on oppimiselle moninkin tavoin suotuisaa, se on todeistettu, mutta mikä muuttuisi konkreettisesti koulun arjessa?
VastaaPoista