sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Ajatuksia opettajien yhteistyöstä
Olen aivan liekeissä :)
Innostuin valtavasti Hanna Sarakorven luennosta. Tiimityöskentely on mahtava voimavara opettajan arkeen. Parhaimmillaan se on mutkatonta ja innostavaa. Opettajaurallani olen työskennellyt monella eri koululla ja työyhteisöissä on ollut monen eri ikäisiä opettajia. Yhteistyön onnistumiseen vaikuttaa hyvin paljon opettajan
asenne yhteistyötä kohtaan sekä tahtotila, ei niinkään opettajan ikä. Ajatusmaailmaltaan samankaltaisten opettajien yhteistyö on saumatonta. Toinen saa kiinni toisen ajatuksista puolesta sanasta ja idea lähtee jalostumaan.
Nykyistä työyhteisöäni ajatellessani meinaa iskeä epätoivo. Työyhteisössä tiimityöskentelyn onnistuminen vaatii organisaatiorakenteiden muutosta ja muutosvastarinnan voittamista.Tiimityöskentelyn vaivattomuudesta ollaan vielä kaukana. Täytyy edetä pienin askelin. Voimakas muutosvastarinta voi olla myös epävarmuutta, pelkoa astua tuntemattomaan. "Jarruttaja" voi olla epävarma omasta opettajuudestaan. Hän ei luota omiin kykyihinsä uudenlaisessa tilanteessa.
Tiimityöskentely voi aiheuttaa myös kateuttaa. Jos opettajilla yheistyö on saumatonta ja toimivaa, voi tiimin työskentelyä sivusta seuraava kokea sen uhkana. Toisaalta häneltä puuttuu rohkeus heittäytyä mukaan tiimiin.
Yhteinen missio on hyvä pohja yhteistyölle, kuten Sarakorpi totesi luentonsa lopuksi. Hyvä yhteistyö lisää työhyvinvointia. Kun aikuisten on hyvä, kiva tulla kouluun, tunne välittyy myös oppilaille. Toimiva yhteistyö toimii kaikille voimavarana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Samoja ajatuksia itsellä... Juttelin uuden ops:n haasteista parin työkaverin kanssa ja heidän (molemmilla opettajakokemusta lähes 30 vuotta) lakooninen toteamus oli, että kyllä ne perusasiat pitää opettaa ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin ja laajempiin kokonaisuuksiin paneudutaan, jos jää aikaa....
VastaaPoistaVanhassa ja uudessa opsissa ei itseasiassa ole kovin suurta eroa, jos tarkasti lukee. Opiskelen samaan aikaan kirjallisuuden opintoja, joissa käytiin läpi opsien eroja viime keväänä. Työtapoihin ja taitoihin puututaan selvemmin uudessa ja monipuoliset arviointimenetelmät ja itsearviointi mainitaan vanhassa opsissa. Ilmiöpohjaista oppimista on toteutettu alaluokilla vuosikymmeniä.
VastaaPoistaMuutosvastarintaisissa tiivistyy vain periaatteellinen muutosvastarinta. Uusi ops vaatii oikeasti työtapojen muutosta, mikä tuo opettajalla lisätyötä materiaalien ja menetelmien kehittämisessä. Omana peruskouluaikana ja yliopistossa opittu opettajajohtoinen opetus paljon helpompi ja myös nopeampi tapa kahlata oppikirja läpi. Oppikirja ei ole opetussuunnitelma, mikä tuntuu unohtuvan muutosvastarintaisilta.
Kollegani on iloinen uudesta opsista: hän pääsee haastamaan itseään suunnitellessaan uudenlaista opetusta. Viime keväänä hän oli havahtunut miettimään, mitä järkeä on siinä, että oppilaat opettelevat ulkoa asioita koetta varten ja unohtavat asiat sitten? Millaista on monipuolinen arviointi ja jatkuva näyttö? Kollega on aloittanut muutoksen opetusmenetelmien ja materiaalien muutoksen yseistä, vaikka he eivät uuden opsin piirissä olekaan, mutta nämä oppilaat pystyvät tällä hetkellä "uudenlaiseen" opetukseen.
Eniten tässä yhteydessä ärsyttää kollegat, jotka hokevat, kuinka onnellinen heidän lapsensa on, kun uusi ops ei koske häntä. Minulla uusi ops paukahtaa päälle heti, kun tietoa ja taitoa on tarpeeksi, vuosiluvuista en välitä. Osittain uusi ops on jo käytössä.
"Yhteistyön onnistumiseen vaikuttaa hyvin paljon opettajan
VastaaPoistaasenne yhteistyötä kohtaan sekä tahtotila, ei niinkään opettajan ikä. Ajatusmaailmaltaan samankaltaisten opettajien yhteistyö on saumatonta. Toinen saa kiinni toisen ajatuksista puolesta sanasta ja idea lähtee jalostumaan."
Tämä olisi voinut olla aivan kuin minun sanojani. Olen ollut onnekas ja päässyt tälläiseen yhteistyöhön osalliseksi. Taakka tuntuu puolittuvan, mutta aikaahan se vie. Suunnitellessa pitää olla läsnä ja ennakoiva, samana aamuna autonratissa jalostunut kuningasidea ei välttämättä ehdi käydä yhteistyökumppanin kautta, jotta idea ehtisi saman päivän tunneille yhteiseen touhuun.
Olen valitettavasti ollut myös yrittämässä yhteistyötä, jossa toinen osapuoli kyllä kuulee, mutta ei kuuntele kuten olisin toivonut. Pahimmillaan puolella sanallakaan ei ehdotuksiani noteerattu, joten aika äkkiä lopetin. Kyse ei ollut kiusaamisesta, toista osapuolta ei vain kiinnostanut siirtyä pois omalta mukavuusalueelta (näin itse sen tulkitsin). Tämä onkin haaste monialaisia oppimiskokonaisuuksia järjestettäessä. Väkisinkin joku vuosi sattuu niin, että samaa oppimiskokonaisuutta on toteuttamassa opettajia, joille yhdessä toimiminen ei tule niin luonnostaan. Toivottavasti ammattiminä kuitenkin näissä tilanteissa voittaa ja projektit saadaan vedettyä läpi.
Yhteistyötä ei tosiaan ole yksipuolinen sanelupolitiikka, kuinka hommat tulisi hoitaa. Yhteistyö tarkoittaa yhdessä suunniteltua ja toteutettua työtä, johon kumpikin osapuoli on osallistunut tasavertaisesti.
VastaaPoista