Ajatuksia opettajien yhteistyöstä

Yhteiskunta on muuttunut kovaa vauhtia tietoyhteiskunnaksi. Pääpaino ei ole kuitenkaan tietotekniikassa, vaan yhteiskunnan muutoksissa, joihin tietotekniset ratkaisut tuovat vaihtoehtoja ja toiminnan välineitä. Tietoverkot helpottavat tiedon käsittelyä ja ovat olennainen osa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Usein kouluilla on kuitenkin edelleen vallalla erilaisia perinteisiä ajatus- ja toimintamalleja, joiden mukaisesti reagointi yhteiskunnan muutoksiin voi olla hyvinkin jäykkää ja muutosvastarinta kumpuaa vahvoista toimintakulttuurin perinteistä. Koulussa opetellaan edelleen oppisisältöjä ulkoa, suorittaminen voi olla hyvinkin välineellistä ja opittavat asiat jäsennetään yhä entiseen malliin, yksittäisinä tehtävinä ja harjoituksina. Tietotekniikan ja tietoverkkojen hyödyntäminen jää siihen, että kynä, kumi ja paperi muuttuvat tietokoneen sovellusohjelmien käyttöön, mutta toimet lopulta säilyvät samoina. Kuitenkin oppilaiden ohjaaminen itseohjautuvaan ja kokonaisuuksia hahmottavaan työskentelyyn edellyttää opettajan roolin muutosta tiedon jakajasta yhä enemmän ohjaukselliseen suuntaan ja tietotekniikan valjastamista ohjauksellisen työskentelytavan tueksi ja työvälineeksi.

Tietotekniikka antaa uusia mahdollisuuksia opettajien yhteistyöhön ja sen kehittämiseen. Silti koulu on edelleen hyvin usein asiantuntijaorganisaatio, jossa painottuu työskentelyn autonomisuus ja yksin tekemisen kulttuuri, vaikka verkostoituminen toisi paljon uusia, myös tietotekniikan hyödyt laajasti oivaltavia toiminta- ja työskentelymahdollisuuksia. Muutoksia pitäisikin saada aikaan organisaatioiden sisällä. Verkostoituminen organisaation sisällä ja sen ulkopuolelle mahdollistaa asiantuntijuuden laajan jakamisen ja uusien ajattelu- ja toimintamallien kehittämisen kollegiaalisesti. Se edellyttää kunkin toimijan oman ajattelumaailman reflektointia ja ajattelu- ja toimintamallien muutoksia tarvittaessa. Ulkoinen verkostoituminen tuo vääjäämättä myös uusia tuulia omaan työskentelyyn.

Koska suuri osa opettajan osaamisesta on ns. hiljaista tietoa, sen näkyväksi tekeminen edellyttää yhteisen toimimisen kulttuurin luomista organisaation sisälle. Koulu on kuitenkin edelleen ensisijaisesti ja  vahvasti asiantuntijaorganisaatio. Muutosten mahdollistaminen edellyttääkin siis myös uudenlaista johtamiskulttuuria kouluissa.

Vanhan tapaista toimintakulttuuria ja sen pysymistä vahvistaa myös opettajien TES kriteereinen. Ohuesti ja kritiikittömästi sitä tarkastellen opettajan perustehtäväksi voidaan tulkita oppituntien pitäminen, vaikkakin TES antaa hyvät puitteet myös organisaation sisäiseen yhteistoimintaan ja toiminnan sekä työskentelykulttuurin kehittämiseen. Muutos edellyttää siis vahvaa oman ammattiorientaation tarkastelua ja muutoksensietokykyä. ja sen reflektointia, kuinka rakentaa oma ammatillinen identiteetti muuttuvaksi ja ympäristön muutoksiin reagoivaksi.

Lopulta on kuitenkin niin, että riippumatta organisaatiosta ja sen kehittämistendenssistä ovat opettajat, niin kuin kaikki ammattiryhmät, heterogeeninen joukko, jossa on sekä vahvoja itsensä kehittäjä että passiivisia eristäytyjiä, samoin kaikkea siltä väliltä. Uusia koulutiloja suunniteltaessa toimintapuitteet, uusien koulujen/oppimisympäristöjen suunnittelu antavat lisää mahdollisuuksia niin yhteistyöhön ja yhteistoiminnalliseen oppimiseen kuin organisaation toimintakulttuurin kehittämiseen ja opettajien yhteistyön syventämiseenkin, kunhan vain myös johtamiskulttuuri uudistuu samaa tahtia.