Ihmettelyä arviointiin liittyen

Mukavaa, että saa ihmetellä - ei tarvitse tietää. Se sopii syyslukukauden tähän vaiheeseen ja juuri minulle. Ihmettelen sitä, että miten selviydyn arvioinnista nyt tai koskaan.

Aiemmin tänä syksynä - heti lukuvuoden alussa - olen ihmetellyt sitä, että mihin kirjoja koulussa tarvitaan. Tai tarkemmin: mihin itse tarvitsen niitä juuri nykyisten oppilaideni kanssa ja juuri meidän opetusmuodossa. Olen ihmetellyt sitä ääneenkin, koska osa oppilaideni vanhemmista on kaivannut useampia oppikirjoja. Onhan se ehkä vakuuttavampaa, jos on repullinen kirjoja. Ja kyllä minä itsekin haluan, että minulla on kotona paljon kirjoja. Mutta kun minulla on töissä hyviä, valmiita sähköisiä materiaaleja. Ja olen tehnyt itse digitaaliseen muotoon opetusmateriaalia. Ja sitten olen ajatellut, että haetaan itse (= oppilaat hakevat) tietoa eri asioista ja rakennetaan jokaiselle omannäköinen "vihko". Ja sitäkin olen ajatellut, että panostetaanpa jossain kohdassa entistä enemmän juttelemiseen ja sekä vuorovaikutustaitojen, yhdessä toimimisen taitojen että ajattelun taitojen kehittymiseen.

Vähän myöhemmin, lukuvuoden jo käynnistyttyä, ihmettelin kokeita. Itse en ollut ajatellut järjestää yksiäkään. Suunnittelin, että tutkin oppilaiden tuotoksia, kuuntelen heidän edistymistään, seuraan oppimisprosessien etenemistä, kirjaan asioita muistiin, keskustelen osaamisesta ja oppimisesta oppilaiden kanssa. Mutta eihän se sama havainnointi ole mahdollista oppilaiden vanhemmille, jolloin he puolestaan hiukan ihmettelevät minun ajatuksiani. Luultavasti joudun joitakin kokeita tekemään, vaikka en niin kovin haluaisikaan.

Pitäisikö tässä kohdassa olla rohkea ja ihmetellä vanhempia? Tarkkana nyt - esitin kysymyksen. Pitäisikö siis ihmetellä sitä, että miten saa vanhemmat koulutettua koulumaailman moninaisiin toimintatapoihin? Selitettyä heille, vakuutettua heidät? Onneksi he eivät tiedä, kuinka paljon siirrän oppilaat pois pulpettien ääreltä.

Arvioinnissa ihmettelen vielä sitä, että miten osaan tehdä sen oikein. "Arviointi on toiminnan suhteuttamista arvoihin." Minusta tuo on aika iso juttu, vaativa tehtävä. Pitää tehdä lista niistä arvoista. Ja lista sisällöistä, joiden kautta asia saadaan näkyväksi. Ja lista asioista, joita arvioinnilla tavoitellaan. Toivottavasti onnistun listoissani ja saan listat säilymään lukuvuoden loppuun asti. Kollegat kyllä ihmettelevät, jos en kadota kaikkia listojani. Listojen jälkeen arvioin ja sen pohjalta kehitän opetusta. Toivottavasti olen arvioinut huolella ja kaikki virhelähteet huomioiden, jotta en kehitystyössäni suistu harhaan. Ai niin, yhdeksi virhelähteeksi on mainittu koejännitys ja siltä pohjalta voinkin ihmetellä, että teenkö vanhempien toivomalla tavalla vai omien ajatusteni mukaisesti. Ehkä löydän "kultaisen keskitien" ja otan yhden pienen kokeen osaksi monipuolista arviointiani.

Oman lisänsä arviointiin tuovat varmaan MOKit. Eikös siellä pitänyt arvioida jotenkin koko monialaista oppimiskokonaisuutta? Ja siten, että arvioidaan niitä laaja-alaisia juttuja yhtenä osana? Ja oppiainekohtaisia tavoitteita toisena? Vai menikös se jotenkin muuten? Ihmettelen ajoittain sitä, että miten oppilaideni vanhemmat eivät enempää kyseenalaista tekemiäni arviointeja - ihan juuri niin monta kysymystä mielessä pyörähtää tämän äärellä.

Viimeiseksi voin ihmetellä sitä tilannetta arvioinnin äärellä, kun keskustelen oppilaan kanssa. Keskustelun aiheena on tietysti oppiminen ja osaaminen sekä oppilaan edistyminen. Ja hups sentään, jos olemme eri mieltä. Oppilaan näkemys voi olla jotain aivan muuta kuin minun ajatukseni. Miten minä onnistun muotoilemaan oikeudenmukaisen ja monipuolisen arviointini tuloksen oppilaalle kannustavaan muotoon? Luultavasti on lopulta myös niin, että kyseisen oppilaan vanhempien ajatus arvioinnin lopputuloksesta on jotain muuta kuin omani. Jolloin ihmettelen sitä, että miten avaan tämän arviointiasian kotien suuntaan.