Itseäni on tämän kurssiviikon aikana sekä koulumme opetussuunnitelmatyössä mietityttänyt numeroarviointi. Oman kokemukseni mukaan isommat oppilaat kaipaavat yksiselitteisiä numeroita, jotka tiivistävät oppilaan osaamisen hyväksi tai huonoksi. Myös pienemmät ovat kuulleet numeroarvioinnista sisaruksiltaan ja vanhemmiltaan. He odottavat saavansa osaamisestaan sen hyvyyttä merkitsevän numeron. Arvioinnin muuttuminen uudessa opetussuunnitelmassa laajemmaksi koko oppimisprosessia kuvaavaksi ei siis tule olemaan nopea muutos.
Vaikka numeraalisella arvioinnilla on omat hyötynsä, sen yhdistäminen uuden opetussuunnitelman ilmiöoppimiseen ja prosessin arviointiin tulee olemaan haastavaa. Jos onnistuneen ilmiöpohjaisen oppimiskokemuksen jälkeen tulee antaa myös numeroarviointi, voi numero mitätöidä oppilaan saaneen oman kokemuksen oppimisesta. Esimerkkinä voidaan tarkastella uuden opetussuunnitelman mukaista ilmiöpohjaista oppimiskokonaisuutta, jossa arviointi on otettu huomioon tavoitteita ja oppimiskokonaisuutta laadittaessa yhdessä vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Arviointia on tehty monipuolisesti koko kokonaisuuden ajan. Oppilaat ja opettaja ovat kiinnittäneet huomiota yksilön omaan oppimisprosessiinsa tehden hänen oman edistyksensä näkyväksi. Jos tämän jälkeen täytyy antaa numeraalinen arvio oppilaalle, joka on yksilöllisesti saanut omat tavoitteensa täytettyä ja työskennellyt aktiivisesti, mutta jonka taidot ja tiedot eivät yksinkertaisesti riitä siltikään arvioinnissa hyvän tasolle, voi päällimmäiseksi kokemukseksi kuitenkin jäädä tunne siitä, että on huono. Tällöin on riskinä, että oppilaan motivaatio laskee ja usko itseen opiskelijana häviää. Kokonaisuuden aikana tulleessa moninaisessa palautteessa sekä myös loppuarvioinnissa on saattanut tulla jo puutteet tietoon, mutta niiden rinnalla on ollut myös tasapuolisesti tietoa onnistumisista. Tähän voisi tietenkin vastata, että olisi epäreilua, että oppilaalle jäisi virheellinen käsitys omasta osaamisestaan. Kenties muutamien oppiaineiden kohdalla ja ainakin niin kauan kuin numeroarvosana tulee antaa päästötodistukseen, onkin totta, että oppilaan tulee myös numeraalisesti ymmärtää missä mennään. En kuitenkaan näe tarpeelliseksi esimerkiksi itse opettamassani elämänkatsomustiedossa, että oppilas tietää osaavansa tarvittavat tiedot ja taidot seiskan arvoisiksi. Tärkeämpää on, että päällimmäisenä hän ymmärtää tietävänsä jo paljon asioita vaikkapa muista uskonnoista, mutta että hänen tulisi opetella vertailemaan eri uskontojen erityispiirteitä keskenään.
Uusi opetussuunnitelma on menossa mielestäni parempaan suuntaan arvioinnin osalta. Monenlaiset kysymykset ja ristiriidat kuitenkin varmasti pohdituttavat meitä opettajia vielä pitkään.
Nostatpa monia tärkeitä kysymyksiä ihan käytännön esimerkein esiin! Arviointi vaikuttaa niin vahvasti oppimismotivaatioon ja oppimistavoitteiden saavuttamiseen, että uudessa opsissakin mainittu kannustava ja oppimista tukeva arviointi olisi kouluissa paikallaan. Numeroarvostelulla siihen ei päästä millään. Kuten kirjoitat, numerolla pahimmillaan mitätöidään koko oppimiskokemus.
VastaaPoistaEniten harmittaa se, että laaja-alaisen osaamisen arviointiin ei taida olla oikein mitään (motivoivaa ja tavoiteorientoitunutta) työkalua, joka nostaisi laaja-alaisen osaamisen merkityksen ihan olennaiseksi koulujen arjen työssä ja opetuksen suunnittelussa. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa!