keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Ajatuksia arviointiin


Arviointi on herättänyt paljon keskustelua ja kysymyksiä omassa työyhteisössäni.
Kaiken pohjalle tarvitaan perusteellista arvopohjan määrittelyä ja yhteisen punaisen langan löytymistä. Koulussamme on ollut tänä lukuvuotena yhtenä tärkeänä teemana "hyvinvointi" ja ajattelenkin, että tuo voisi olla jatkossakin yksi määrittävä tekijä mietittäessä arvioinnin arvopohjaa. Herää kysymys, miten arviointi voisi olla sellaista, että se lisää oppilaiden hyvinvointia koulussa ja tukee myönteistä minäkuvaa oppijana? Numeroarvointi tuntuu tämän ajatuksen rinnalla kylmälle ja persoonattomalle. Toinen kysymys onkin sitten, miten ja mistä saadaan luotua sellaiset arvoinnin mittarit, jotka antavat rehellisen ja tasa-arvoisen kuvan oppilaan osaamisesta ja kehittymisestä. Tavoitteiden  selkeä määrittely oppimiskokonaisuuden alussa auttaa oppilaita varmasti hahmottamaan myös, mitä oppilaan työskentelyssä ja osaamisessa arvioidaan. Tässä vaiheessa opetussuunnitelmatyötä ei vielä taida olla kovin paljon valmiita malleja arviointiin, vaan monessa koulussa painitaan vielä monella tavalla arviointiin liittyvien kysymysten äärellä.

Mieleen tuleekin, miten arvioinnista saadaan koulujen välillä tasa-arvoista? Onko tarkoitus, että kouluilla on omat tapansa ja menetelmänsä suorittaa itse-,vertais- ja opettajan antamaa arviointia? Voiko arviointi koskaan ja missään olosuhteissa olla täysin tasa-arvoista, koska arviontia tekevät ihmiset, joiden näkemyksiin vaikuttavat niin monet eri tekijät? Numeroarvioinnistahan ei olla ainakaan tässä vaiheessa luopumassa, mutta mukaan tulee myös oppilaiden osallisuus arviointiin. Se puolestaan luo varmasti oppilaille tunteen, että on tullut kuulluksi ja nähdyksi sekä lisää osaltaan oppilaiden hyvinvointia koulussa. Se itsessään on jo todella tärkeä, vaikka pääosin arvionti numeroineen olisikin vielä jotakuinkin ennallaan. Suurin muutos on varmasti arvioinnin kohdalla juuri arvopohjan määrittäminen uudesta näkökulmasta ja oppilaiden osallistaminen.

Itse- ja vertaisarviointia joudutaan myös varmasti harjoittelemaan oppilaiden kanssa, että se saadaan luontevaksi osaksi koulun arkea. Myös näille arvioinneille on määriteltävä tarkat kriteerit, minkä puitteissa sitä tehdään. Itsearviointi tukee oppilaan itsetuntemusta ja auttaa luomaan kuvaa itsestään oppijana, toivottavasti positiivisesti. Vertaisarvioinnissa voi tulla eteen haasteitakin. Miten vertaisarviointia tehdään niin, että osataan olla myös hienotunteisia ja ottaa "arvioitavan" tunteetkin huomioon, mutta samalla myös olla rehellisiä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tähän oppilaita pitäisi ohjata ja opettaa, mutta pelkään myös sitä, ettei kukaan joudu tavallaan jatkuvasti "ikävän" arvioinnin kohteeksi. Näissä kohtaa opettajalla pitää olla tarkkaan tuntosarvet ojolla havainnoimassa ilmapiiriä ja toki vertaisarvionti tulee tuoda myös opettajalle näkyväksi.



         

2 kommenttia:

  1. Hyviä pohdintoja. Arvioinnin eri muotojen ja käytäntöjen hakeminen ja kehittely jatkuvat varmasti kouluissa pitkään senkin jälkeen kun uusi OPS tulee käyttöön. Loppuwebinaarissamme on tilaisuus kysyä opetushallituksen näkemystä esimerkiksi tuohon koulujen väliseen tasa-arvokysymykseen arvioinnin suhteen. Onhan tärkeää, että oppilaat ovat tasa-arvoisessa asemassa arvioinnin suhteen koulusta riippumatta. Ainakin arvioinnin linjausten tulisi koulusta riippumatta olla samansuuntaisia.

    VastaaPoista
  2. Mainio kysymys: miten arvioinnilla voidaan tukea oppilaiden ja kouluyhteisön hyvinvointia?

    Numeroarvioinnilla lienee tavoitteena saada oppilaat paremmuusjärjestykseen, tai ainakin mitattua oppimisen taso kullakin yksilöllä erikseen esimerkiksi jatko-opintoihin valintaa varten. Voisiko numeroarviointikin olla hyvinvointia kehittävää ja ylläpitävää esimerkiksi empaattisesti ja läpinäkyvästi hoidettuna?

    VastaaPoista