Tietoteknillisten haasteiden jälkeen pääsin minäkin seuramaan webinaarien tallenteita. Niina Impiön luento yhteisöllisestä oppimisesta oli kattava ja ansiokkaasti koottu. Luennon punainen lanka pohjautuu pian uudistuvaan OPS:iin. Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa nimittäin annetaan siihen paitsi mahdollisuus, myös jopa velvoitetaan yhteistyöhön muiden opettajien ja asiantuntijoiden kanssa. Yksi huomionarvoinen teesi on se, että jaettu asiantuntijuus ja yhteisöllinen oppiminen ovat tulevaisuuden taitoja ja "oikein" toteutettuina vaikuttavat positiivisella tavalla työviihtyvyyteen.
Lastentarhanopettajilla on usein käsitys, että luokanopettajat tekevät hyvin itsenäistä (ja yksinäistä) työtä. Tässä nostaisin esille esimiehen merkityksen. Omassa koulussani juuri luennollakin esiin nousseet yhteistyön eri tasot ovat hyvin koettavissa. Eri sisällöt ja tarpeet tarvitsevat eritasoista yhteistyötä. Toisinaan riittää, kun kollegan hihasta saa nykäistyä ja järjestettyä hyvin pikaisen ajatuksenvaihtohetken. Toisinaan, varsinkin omalla kohdallani, kun osa oppilaistani kulkee osa-aikaisesti erityisopetuksessa, nuo hetket ovat pidempiä ja vanhemmatkin ovat mukana. Luokanopettaja ei ainakaan siis omalla koulullani työskentele yksin. Pääosin itsenäisesti, muttei yksin. Koko koulun opettajakunta ja ohjaajat (olemme siis yhteinäisperuskoulu) on jaettu seitsemään eri tiimiin ja nämä tiimit kokoontuvat kerran kuukaudessa.
Aina erilaisia toimintatapoja miettiessä nousee esille myös niiden mahdolliset ongelmat. Yhteistyö toimii ihanteellisesti silloin, kun sille on sopivasti aikaa ja eri osapuolten motivaatio ja tavoite ovat samat. Aina näin ei ole, mutta avoimen keskustelun kautta ja toinen toistamme kunnioittaen tähän on mahdollista päästä. Opettajien ei tarvitse työskennellä yksin.
Yhteistyön yleisyys on varmasti jokaisen koulun omasta toimintakulttuurista kiinni. On ilo kuulla, että teillä siihen varataan aikaa ja kannustetaan - ja ilmapiiri on kollegoiden kesken sellainen, että siihen tarjoutuu mahdollisuuksia. Varmasti useimmiten näin onkin. Tästä huolimatta yhteistyöhön ja toimintakulttuuriin kannattaa jatkuvasti kiinnittää huomiota jokaisessa yhteisössä - ei vain kouluissa.
VastaaPoistaNiin mielelläni suunnittelisin yhdessä ja tekisin yhteistyötä vaikka kaikkiin ilmansuuntiin, jos vain ehtisin revetä kaikkeen. Jos noin keskiverto suositus viikkotyötuntimäärä olisi noin 40 h viikossa ilman lounastaukoa tai ylipäätään taukoja.. Siitä opetusta 24h , lukkoon lyötyä YT-aikaa 3h , huoltajien ja yhteistyötahojen kanssa yhteistyötä Wilmassa ja palavereissa 5h, oppimisprojektien suunnittelua ja eriyttämistehtävien kasaamista 10 h, koulupäivän touhujen valmistelua aamuisin 5 h, kun hektisen päivän aikana ei ehdi ... viikossa. = 47 h/ vko. Ja siihen vielä kouluttautumiset päälle. Ja me opettajat vaan tehdään, kun ollaan tunnollisia opettajia. Työt lisääntyvät, avustajapalvelu oppilaille vähenee, palkka pysyy samana. Miten tälle saadaan stoppi????????? Taitaa olla enemmän ammattiyhdistysasiaa... vai keksisikö joku ratkaisun aikapulmaan?
VastaaPoista