keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Ilmiöpohjainen oppiminen: Mitä on oppilaan taskussa monialaisenoppimiskokonaisuuden jälkeen



Muukkonen, 2004, pohtii artikkelissaan ilmiön käsitettä. Hän määrittelee ilmiötä käytännön tilanteista tehtyjen havaintojen ja kokemusten kautta vastakohtana teorioihin pohjautuvat käsitteet, joita ei voi suoraan päätellä kokemuksista, ja jotka selittävät kohdetta. Hänen esimerkkinsa hankaussähkön havainnoimisesta ” kun ilmapalloa hankaa villapaitaan, niin huomaa, että sen saa pysymään kiinni seinässä ” vastaan teorialähtöinen selitys sähkövarauksen muutoksesta hankaussähkön käsittein kuvaa mielestäni hyvin sitä mitä tarkoitetaan ilmiöllä. 

Oppiminen edellyttää asioiden ja käsitteiden välisten suhteiden ymmärtämistä. Olennainen rooli on oppilaiden oppimisprosessin ohjaamisessa, kun heitä ei kannusteta kiinnittämään huomiota abstrakteihin käsitteisiin ja faktoihin, he yrittävät usein oppia asian opettelemalla ulkoa tai matkimalla, jolloin oppiminen jää pinnalliseksi. Havainnollistaminen, visualisointi, monipuoliset esimerkit, teknologian käyttö apuna yms. eli ilmiön esittäminen usealla eri tavalla saa oppilaan ymmärtämään ilmiön merkityksen, jolloin on mahdollisuus saavuttaa syväoppiminen. (Jaakkola 2004.)
Vasta-alkajat keskittyvät yleensä liikaa ongelmien
pinnalliseen tai näkyvään osaan, eivätkä he pysty ymmärtämään ilmiön
syvällistä rakennetta ja siihen liittyvien käsitteiden välisiä yhteyksiä.”  (Jaakkola 2004)

Opettajien tavoitteena on, että oppilaat oppivat. Se ei muutu käsitteen ilmiöpohjainen oppiminen rantautuessa kouluihin. Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa ilmiöpohjainen oppiminen kuitenkin korostuu, joka monen opettajan yhteistyönä toteutettavana asettaa vaatimuksia suunnittelutyöhön, jotta eri oppiaineiden väliset kuilut eivät jää ”ilman siltaa”. 

Ilmiöpohjainen oppiminen saattaa sisällön osalta rönsyillä, eikä siten koko prosessi ole opettajan ennakkolta suunniteltavissa, mutta tärkein eli tavoitteet ovat. Se ”mitä on oppilaan taskussa” lopuksi on oltava selkeänä opettajan ajatuksessa, muuten opetussuunnitelman tavoitteet jäävät pinnallisiksi raapaisuiksi ja oppiminen jää vain touhuiluksi. 

Katri Juusola


Lähteet:

Muukkonen, H. 2004. Ilmiöpohjainen oppiminen. Teoksessa: Laatua e-oppimateriaaleihin. Suomen yliopistopaino. Tampere s. 111-115  http://www.korkeakouluhaku.fi/download/144415_Laatua_e-oppimateriaaleihin_2.pdf#page=111


Jaakkola, T. 2004. Esitä ilmiö usealla tavalla. Teoksessa: Laatua e-oppimateriaaleihin. Suomen yliopistopaino. Tampere s. 86-88

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti