Parannusehdotuksena tuli esille OPPILAIDEN OSALLISTAMINEN jo suunnitteluvaiheessa, että oppijan rooli olisi entistä aktiivisempi koko oppimisprosessin ajan. Tässä koen liikkuvani heikoilla jäillä erityisesti suunnitteluvaiheen osalta. Toteutuksessa ja arvioinnissa voi valita osallistavia ja toiminnallisia työtapoja, mutta miten oppilaat saisi mielekkäästi mukaan jo suunnitteluvaiheeseen?
Olen Irmeli Halisen kanssa samaa mieltä siitä, ettei erillisiä MOK-opettajia todellakaan tarvita. Oppilaat oppivat yhteistyömalleja opettajilta ja siksipä opettajienkin yhteistyö yli oppiainerajojen on itsestään selvyys. MOK on väline auttaa oppilasta oppimisessa ja ajattelutaitojen kehittämisessä ja maailman hahmottamisessa tutkimalla ilmiöiden suhteita ja riippuvuuksia. Suurin haaste kouluissa lienee kehittää opettajien yhteistyön mahdollistavia rakenteita. Opettajathan ovat luonnostaan suunnittelevia ja luovia, joten itse työskentely ei liene ongelma, kunhan yhteistyön tekeminen käytännössä tehdään mahdolliseksi esim. aikataulullisesti.
Jatkuva ja monipuolinen arviointi on ohjaavaa ja kannustavaa. Ensin täytyy olla tavoite selvillä ja se mitä ja miten työskentelyn aikana arvioidaan. Oma opiskeluprosessi tulee näkyväksi, kun sen vaiheista saa väliaikatietoja ja voi itsekin arvioida omaa edistymistään. Kaikkien ei tarvitse yltää yhtä korkeisiin tavoitteisiin, vaan jokainen voi pyrkiä parhaimpaansa. Monipuolinen työskentely tarjoaa mahdollisuuden näyttää osaamistaa monin eri tavoin, joten heikompikin oppija pääsee loistamaan.
Laaja-alainen osaaminen ei ole vain oppiaineosaamista. Otan käyttöön idean siitä, että osaamisen osa-alueet leikataan ympyrästä sektoreiksi ja painotetaan opetuksessa vuorotellen kutakin laaja-alaisen osaamisen osa-aluetta. Samoin voisi tehdä myös osa-alueiden osa-alueille.
Kiitos kaikille innostavasta kurssista. -Lea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti