keskiviikko 18. marraskuuta 2015
Ilmiöpohjaista ilmiömäisyyttä
Hykerryttää ja kutkuttaa. Tulevaisuuden koulu tuntuu niin omalta koululta. Ilmiöpohjaista tutkimista, motivaatiota (toivottavasti) oppimiseen ja yhteisten tavoitteiden toteutumista. Kun oppiaineet laajenevat kokonaisuuksiksi, poistuuko (liian usein) kuultu kirjauskovaisuus? Poistuuko keskustelu, "Millä sivulla nyt olette? Keretäänkö kirja käydä ennen joulua? Oi ei, meidän täytyy vähän tiivistää tahtia, että tehtävät ehditään tehdä!"? Toki jos kirjat itsessään toimisivat oppimisen takuuna, niin mikäs siinä. Mutta kuinka moni on kokenut, että kun kaikki tehtävät on tehty, myös kaikki asia on varmasti opittu? Itse uskon enemmän laatuun kuin määrään, ja koen, että ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus vastaavat tähän uskomukseeni. Eikö olisi ihanaa, ettei kymmenen vuoden päästä vanhemmat sanoisikaan, että "olihan Pekka niin innostunut koulusta vielä eskarissa, mutta johonkin se innostus on jäänyt näiden vuosien aikana.", vaan että tulevina vuosina oppiminen itsessään motivoisi meitä sekä oppilaita että opettajia niin, että se aivan hykerryttäisi ja kutkuttaisi - että koulussa olisi aikaa ja tilaa ihmettelylle, ettei ne jäisi sen ikuisen kiireen jalkoihin? Se, miten ilmiöpohjainen oppiminen toimii arjessa ja miten se sopii kaikille, on toinen kysymys. Juna lähtee liikkeelle hiljalleen ja suuri laiva kääntyy vielä hitaammin, mutta parhaimmassa tapauksessa soutajia on monta..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olet asian ytimessä, Anu. Koulu on muutoksessa ja se on muutoksessa siksi, että maailma on muutoksessa. Olemme siirtyneet ja siirtymässä informaatioyhteiskunnasta oppimisen yhteiskuntaan, mikä tarkoittaa, että oppiminen on perustaito, joka jokaisella tulisi yhteiskunnassa olla. Emme edes tiedä, millaisissa ammateissa tämän päivän j´koululaiset tulevat toimimaan. On tärkeää valmistaa heitä siihen tulevaisuuteen, että he joutuvat oppimaan uusia tietoja ja taitoja koko elämänsä ajan. Lisäksi heidän on tärkeää oppia vuorovaikutusta, viestintätaitoja, tietoteknisiä taitoja ja ajattelun taitoja eli metataitoja, jotka eivät kytkeydy mihinkään tiettyyn tiedonalaan. Ilmiölähtöisesti eli oppilaiden omat kiinnostuksenkohteet ja uteliaisuus edellä varmasti saavutetaan näitä arvokkaita tulevaisuuden taitoja paremmin kuin oppikirjaa seuraamalla ja suorittamalla :)
VastaaPoistaTäysin samaa mieltä olen Anun ja Virpin kanssa. Kunpa tämän Luotsi-kurssin jälkeen ja rohkaisemana en enää suostuisi ahdistumaan ja syyllistymään rinnakkaisluokkien etenemisvauhdista ja siitä, että erityisoppilaitteni kanssa edetään siinä tahdissa mikä ryhmälleni on hyvä ja sellaisin tempuin, joilla he oppivat. Ilmiöitä tutkittaessa tällaisia vertailutilanteita etenemistahdista ei kai pääse syntymäänkään, koska oppiminen ei ole kirjan sivumäärien tahdissa etenemistä vaan omanlaisensa prosessi joka kerta.
VastaaPoista