Tapakasvatusprojektimme alkaa olla loppusuoralla. Olemme
saaneet kokea aivan mahtavia juttuja matkan varrella. Koulumme on
monikulttuurinen ja halusimme projektin kautta nostaa maahanmuuttajaoppilaiden
kulttuurista taustaa sekä lisätä erilaisuuden hyväksymistä.
Ainoa opettajajohtoinen osa projektissamme oli alkutilanne,
jolloin virittelimme oppilaiden tietoisuutta hyvistä käytöstavoista ja
tapakasvatuksesta ylipäätään.
Kuvan avulla teimme
pienissä ryhmissä haastattelukysymyksiä tuleville vieraille.
Projektin mielenkiintoisin vaihe - ainakin opettajan näkökulmasta - oli
maahanmuuttajaoppilaiden vanhempien haastattelut. Vanhemmat olivat valmistautuneet
haastatteluin todella hienosti. Oli muistiinpanoja ja kuvia. Oppilailta tuli upeita
kysymyksiä ja 48 oppilasta kuunteli tarkkaavaisesti vieraidemme juttuja.
Oppilaille jäi mieleen erityisesti se, että Somaliassa
syödään aina oikealla kädellä, Iranin kurdeilla on naapuriastia käytössään ja
perhe on todella laaja käsite. Oppilaat kertoivat myös, että Englannin
kohteliaisuus, esimerkiksi please-sanan käyttö tuntuisi Suomessa oudolta. Valmistavassa
luokassa oppilaat olivat valmistaneet tietopaketteja omista kotimaistaan. Lisäksi
valmistavassa luokassa vierailevat oppilaat saivat opetella oman nimen kirjoittamista arabiaksi.
Haastattelujen jälkeen
alkoi toiminnallinen osa projektia, jolloin oppilaat valmistivat yhden maan
lentokenttävierailun. Pisteellä opetettiin sen maan tapakulttuuria. Kun taito
oli siirtynyt turisteille, lentolippuun sai tarran ja mukaan lähti lentolippu
seuraavaan maahan.
Ensi viikolla aloitamme projektin arvioinnin. Luulenpa, että
projektin myötä on nähtävissä toisen huomioimisen lisääntyminen arjessa.
Upea monikulttuurisuuteen kasvattava kokonaisuus, ja todella upeita tehtäviä, jotka sitouttavat myös kotiväkeä koulutyöhön. Olisin halunnut olla mukana! :)
VastaaPoista