Muutos lähtee meistä

Näin ainakin minä näen uuden opetussuunnitelman mukanaan tuoman vaatimuksen laaja-alaisesta oppimisesta (ja opettamisesta?). Muutos lähtee meistä opettajista.
Jotta laaja-alaisen oppimisen mahdollisuudet saadaan tasa-arvoisesti kattamaan läpi koko Suomen peruskoulun, se täytyy saada "uppoamaan" meihin opettajiin.

Uuden opetussuunnitelman myötä meidän roolimme muuttuu yhä enemmän tiedon jakajista oppimisen mahdollistajiksi ja pyritään entistä enemmän pääsemään irti perinteisistä oppiainerajoista. Olenko ihan hakoteillä? Mutta miten tämä muutos todellisuudessa tapahtuu?

Ainakin minua mietityttää se, että mitä laaja-alaisuus käytännön työssä sitten tarkoittaa ja miten se koulun arjessa toteutetaan. Juho Norrena toteaa kirjassaan Innostava koulun muutos (2015), että opetussuunnitelman rinnalle tarvitaan työkaluja, jotka kertovat, miten opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet voidaan käytännössä toteuttaa.

Oppikirjat ovat varmaan nyt se työkalu, joihin pitkälti nojataan. Ne ovat monen opettajan tuki ja turva. Ja miksipä keksiä pyörää uudelleen? Lisäksi niitä aukeama aukeamalta selaten saadaan jonkinlainen "taso" opetukseen. Niillekin opettajille, jotka eivät näe tarvetta muuttaa opetustyyliään, vaikka opetussuunnitelman vaatimukset muuttuvat. Väitän rohkeasti, että näitäkin on..

Joten, miten saadaan kaikki opettajat yhtenä rintamana kehittämään ja ottamaan käyttöön laaja-alaisen osaamisen opetusta?

Tarkoitukseni ei ole mitenkään torpata uutta opetussuunnitelmaa tai epäillä meitä opettajia. Pohdin vain meidän opettajien osalta muutosta, jonka toteutumisen avainasemassa olemme. Laaja-alaisuus on mielettömän hyvä juttu! Erityisesti se on mielettömän hyvä juttu oppilaille. Toivottavasti me opettajat saadaan se niin kristallinkirkkaaksi työtavaksi itsellemme, että oppilaat todella saavat siitä sen hyödyn, mikä on mahdollista saavuttaa. Ja toivottavasti me opettajat saadaan työkaluja ja resursseja laaja-alaisuuden toteuttamiseen.